Äippä roudas mut eilen sinne Hämppälinnan näytelmää, vaikka mua ei yhtää huvittanu. Hirvee helle eikä äippä viä melki 5 vuaren kokemuksellaka tajuu, et mä EN TYKKÄÄ näytellä. Moneenko kertaa se pitää viä kirjallisenaki nährä, täältä voitte lukee. Nytki se liattualaine tajus sen: today does not want to show (lue: NEVER). No, tokihan mun loistava kroppa sai ERInomasen arvostelun, ei puhettakaa jenkkakahvoista! Sen sijaan mun kylkiportti (?), rinta ja naama miällytti tätiä. Yks tyyppi silti veti pitemmän korren, se hälle suatakoon. Varsinki jos tykkää tosta touhusta.

Seuraavas muutama näytelmäotos, jokka on ottanu Elmerin isäntä ja liito-ohjaaja Toni Lund.

Does not want to show... Mut tsekatkaa: etujalat maassa, takajalat ilmassa =)

No jos täältä pääsee nopeemmin pois, ni kävellää sitte...

Äippä hei, tualta pääsis pois..

Kuristus1

Kuristus 2 ja lähes unessa...

Äippä ei meinannu tajuta, et ku täti näytti kahta sormee, se tarkotti, et meikä on eka perintörinsessa. Hölmö luuli, et se tarkotti "paikka".

No onneks jokku tyypit oli saanu puhuttua järkee porukoillee eikä ne tullu ollenkaa näytelmää, joten me päästiin aika pian lähteen möksälle. Siä oli ihan mahtavaa, sain uira ja juasta vapaana. Nää kuvat on äipän räpsimiä.

Keppi maistuu, ku ei muuta tarjota...

Onneks mummu pelasti tilanteen ja toi tuliaisia Karhen Markkinoilta: villisian sapa. Ja mahtis läskiä!
Harmi, et äippä säännösteli ton herkun syäntiä. Mut eipä tarttis, ku ei niistä jenkoista mainittu mitää =)

Taas varastan Mimmin plokitilaa...

Tänään siis 4. kerta agialkeita, tällä kertaa jälleen Marjutin ohjauksessa. Ensin oli vuorossa hyppy-putki-hyppy -sarja. Mimmi oli taas aluksi kuin nukkuneen rukous, mutta innostui tapansa mukaan homman edetessä. Aluksi olin liikaa sen edellä ja Mimmi ei mennyt putken jälkeen hypylle. Mutta kun jäin Marjutin neuvosta putken jälkeen odottamaan Mimmiä kyytiin, niin hyppykin meni mallikkaasti. Harjoiteltiin myös sitä, etten palkkaakaan heti hypyn jälkeen, vaan vaihdan suuntaa takaisin putkelle ja palkkaan vasta siinä. Hyvin Mimmi tuli perässä

Sitten otettiin eka kertaa tällä kurssilla kepit esille. Marjut opasti kaksi eri tapaa opettaa ne koiralle: kädellä etuperin ohjaten ja verkoilla. Mimmin siskontyttö Lulu on oppinut ihan pro-kepittelijäksi nimenomaan verkkomenetelmällä. Me koitettiin ensin perinteisesti, kuten ollaan aikoinaankin ekalla alkeiskurssilla opeteltu. Oli vähän hankalaa meikäläiselle tuo namikäden liikuttelu... Meni Mimmi ihan kivastikin, mutta vaatihan se sen namin houkuttelun.

Sulon ohjaaja halusi opettaa kepit verkoilla ja sen jälkeen kaikki halukkaat sai vielä myös kokeilla. Mimmi tuli muutaman kerran verkoista yli kesken kaiken, mutta taisi se lopulta mennä ihan kaikki 12 kpl keppejä pujotellenkin. Täytyy nyt päättää, alanko opettaa niitä keppejä uudestaan tuolla menetelmällä. Voisi olla kyllä hyvä Mimmille, sillä se hermostuu kepeillä mun ohjaukseeni helposti. Jos se saisi mennä tuollain "omaa menoaan", niin tuokin turhautuminen vältettäisiin. Eikä mun tarttisi miettiä noita käsiä... Vaatisi vaan sen, että kotonakin olisi ne verkot, jotta voisi treenata. No, ei kai se olisi mahdoton tehtävä...

Viimeiseksi muisteltiin puomin saloja. Mimmi sai mennä jo irti, kun se tuntui aika varmalta pysähtyjältä kontaktille "OTA"-käskyllä. Ja hyvin meni irtikin ja pysähtyi kontaktille! 

Saatiin vähän Riitta-kasvattajalta noottia jenkkakahvoista... Niiden sulattelu tuskin onnistuu lauantain Hämeenlinnaa varten, mutta josko sitten elokuuksi Honkajoelle  Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos se itäisen maan tuomari tykkäisikin tuollaisista terveen näköisistä parsonneideistä luuviulujen sijaan 

Mahtavaa Jussia kaikille! Mää viätän sitä maalla möksällä ja mummolas. Ihan upeeta, ku...

saan leikkii palloleikkejä papan kans...

ja juasta vapaana ku taivaan lintu  Nautitaan!

Lainakameralla, ettette unohra mun kauneuttani

Hänen ylhäisyytensä lampun loisteessa.

Neiti M valmiina - mihin vaan!

Sadepäivän illan lempiasento

Koska näistä on helpompi kertoo omana itsenä, niin varastan taas palstatilaa Mimmiltä

Meillä oli tänään agialkeiden 3. kerta ja ohjaajana SM-tason Ville, joka oli edelllisenä yönä kotiutunut SM-kisoista Torniosta... Hienosti jaksoi meitä kyllä juoksuttaa, kiitos vielä siitä

Keli oli kurja, vettä vihmoi taivaalta välillä enemmän, välillä vähemmän. Mimmi oli kotoa lähtiessä aivan kuin nukkuneen rukous ja ajattelinkin, etten saa sitä edes autosta pois kentällä, jos sataa. Mutta tällä kertaa mulla olikin mukana meidän ekan alkeiskurssin treenilelu: vinkupatukka ja se TOIMI! Ville oli rakentanut meille radan, jonka molemmissa päissä oli putki U-muodossa ja putkien suuaukkojen välisellä suoralla 2 hyppyä per sivu. Tätä rinkiä oli siis tarkoitus juosta.

Mimmi meni tosi hienosti, olin oikein ylpeä! Pysyi lähdössä paikallaan loistavasti eikä tainnut jättää montaakaan hyppyä hyppäämättä, vaan seurasi hienosti ohjausta eikä pyrkinytkään luokse kesken radan. Villekin sanoi, että se seurasi mun ohjausta ja ettei mun tarvi sitä ohjata lelulla kesken radan. Itse en kerinnyt paljon koiraa vilkaista, kun koitin pysyä Mimmin edellä. Tämä taisikin olla hyvä taktiikka, sillä kun olin nopea ja edellä, sen ei tarvinnut tulla mua hitaudesta komentamaan  Ja palkkana lopussa tuo vinkupatukka oli todella mieluisa. Niin mieluisa, että kun Ville halusi kokeilla Mimmin ohjausta ja antoi vanhasta tottumuksesta lopuksi patukan Mimmille omaksi, ennen kuin ehdin kieltää, niin sitten Mimmiä metsästettiinkin putkesta  Onneksi se juoksi patukoineen sinne, niin käärimällä putki kasaan saatiin koira tipautettua sieltä ja patukka turvaan taskuun. Oli varmaan kentän laidalla hauskaa

Toka kierros mentiin sitten samaa rataa muuten, mutta putkien välillä oli vain yksi hyppy per sivu. Tääkin meni Mimmillä hyvin ja tehtiin myös pari kertaa siten, että vaihdoin suuntaa hypyn jälkeen ja Mimmi kyllä näytti mallikkaasti seuraavan ohjausta. Vielä oli liian vaikeaa tuossa tilanteessa ohjata takaa leikaten putkelle, sitä Mimmi ei tajunnut. No, tämähän oli vasta alkeiskurssin 3. kerta... Ville sanoi, että ihan pelkkä suora rata on Mimmille jo liian helppo ja se kaipaa selkeästi vaikeampaa tekemistä. Saapi nähdä, mitä meillä on ensi viikolla edessä!!

Summa summarum: aivan mahtava treenikerta ja kiva rata! Mimmi pysyy lähdössä paikallaan loistavasti eikä muutenkaan näytä treeneissä kiinnittävän mitään huomiota kentän ulkopuoliseen elämään, vaikka siellä oli koiria bokseissa ja ihmisiä seisoskelemassa. Se on ollut hyvin hanskassa ja mäkin alan pikku hiljaa luottaa siihen. Kyllä niistä TC-kursseista ja muista treenauksista agilityn ulkopuolella on selkeästi ollut hyötyä tätä harrastusta ajatellen