Mää olin tänää parsonirehveillä tos Teivos ja Tevvo ja Ossi kyseli jo Lapin-kuulumisia, joten nymmää pakotin äipän pistään tänne vähä mun juttujani.

Reisu alko kesken unien ja autos istumista oli varmaa yli 25 tuntia viikon aikana, menomatkaki 12 tuntii putkee. Mut mää sainki istuu koko matkan sylkys ja poksi oli mukana ihan turhaa  Ja mitä mää siä poksis olisinka tehny, ku autos näki tämmöset maisemat!

Muutem mää en sitte paljo Lapin maaperällä tassujani käyttäny, oli meinaa sev verta kylmää keliä siä pohjoses. Just ja just tarkenin möksän rappusilta käyrä pissalla ja ehkä parisataa metrii kävelin isommille tarpeille. Mut möksäs oli ihanan lämmin, saunas mahtis löylyt ja pöyrältä (!) oli kiva kattella Sirkkajärvee ja tunturimaisemia

Saimmää siä pohjoses uuren lelunki, piänen porosen, jonka sualistamine oli ihan nolon helppo juttu

Ja muuten olin ku ellun kana.

Yks päivä sitte päästiin asiaa eli mentii kattoon poroja livenä.

Valitettavasti mää en vaa saanu kertoo niille etelän terveisiä, ku äippä piti tiukasti (ja tiukalla ilmeellä) sylkyssä

Mahtis reisu siis, mutta kyä sinne tarttee seuravan kerran mennä vähä keväämmällä, et tarkenee pihallaki olla  Kotona onki sitte melki hukuttu lumee, alkaa siinä kohtaa äipän huumorintaju olla jo menny. Se lapioi hulluna yks päivä takapihalla tämmösiä kanjoneita, jotta meikä ei pääsis kätevästi airan yli kylille. Siinä ku olis ollu airan viäres nii mahtavat kinokset, et ei olis ollu homma eikä mikää mennä yli. Kuulemma Lalli-veikka oli kokeillu niitten pihas jo sitä

Joo, kotiinpaluuilon jälkee tuliki sitte semmone suru-uutine, etten oo siittä viäkä selvinny. Mut onneks mulla on lämpöset muistot ja uskon, et viä me nährään siä, mis ei oo lumikinoksia vaan paistaa aina lämmin aurinko ja missä ei äippäkä säännöstele ruaka-annosten kokoo  Pusuja sinne

Tää ploki hiljenee jokskin aikaa, ku me lähretää mun elämäni tähän asti pisimmälle reissulle porojen ja joulupukin maahan eli Lappii! Mää jourun kuulemma oleen aika kavvan autos, en tiä oikeen tykkäänkö niin pitkästä ajelusta... Vähä on lomareissu ollu vaakalauralla, ku äippä imas taas jostain lentsupöpön ja on ny vähä heikommas hapes vaihteeks. Lappii on kaiken kukkuraks luvattu ihan sairaan kylmää ens viikoks. Mut kai siä möksäs sitte möllötetää. Mää kerron sit kuulumiset, ku tullaan takas. Morjens

Nyt kirjoottaaki vaihteeks äippä

Vaiherikas viikko takana. Ensin terveystietoa. Mimmihän on raapinut itseään enempi ja vähempi koko talven. Marraskuun syvä ihotulehdus aiheutui todnäk rokotuksista, mutta sen jälkeenkin raapiminen on jatkunut. Yksi päivä töistä tullessa vastassa olikin sitten selkänsä verille raapinut koiruus. Käytiin hakemassa Pi-Pistä jälleen Fucidermiä, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut kyse mistään märkivästä tulehduksesta, vaan Mimmi oli vain kynsillään saanut ihon rikki ja iho on jo aika hyvin parantunut. Rasvaa ei laitettu kuin parina päivänä. Nyt on kuitenkin varattuna eläinlääkärille aika verikokeisiin, joilla koitetaan selvittää, johtuuko tuo kutina jostain sairaudesta.

Allergiaa kutina toki voi olla, mutta Mimmi syö kotiruokaa ja melko harvoja ruoka-aineita, joista nyt olen sitten poistanut eniten käytetyt eli kanan ja riisin ja seurailen, väheneekö kutina. Mitään lisäaineita se ei ruuassa saa, kun kaikki on kotitekoista ja Nutrolinista pitäisi saada Omegat yms. ja merilevästä kivennäiset ja vitamiinit. Aika neuvoton tuon kutinan kanssa olen. Itse epäilin sen johtuvan yksinkertaisesti meidän kuivasta sisäilmasta, mutta tohtori ei sitä oikein uskonut. No, toivotaan ettei ainakaan pahene ja toisaalta, ettei verikokeista löytyisi mitään tautiin viittavaa.

Viikonloppu vietettiin cityssä sukulaisissa. Oli oikein rentouttava ja kiva reissu Mimmi on kyllä mukava reissukoira, sillä se oli kerrostaloelämässä pitkästä aikaa taas kuin kotonaan eikä herännyt postiluukun kolahduksiin tai porraskäytävän ääniin. Toki vähän piti kulunvalvontaa suorittaa, mutta vain ikkunalaudalla matalasti muristen

Kylästä mentiin tänään suoraan agilitytreeneihin, jotka meni tällä kertaa "hieman" sekoiluksi. Mimmi on jostain ihme syystä yht äkkiä kesken talven hallikauden hokannut, että Veera-sukulaistyttö on boksissa kentän laidalla ja räyhääminen Veeran boksin ympärillä kiinnostaa enemmän kuin agility. Tänään treenien teemana oli juokseminen ja rata oli helppo: kolmen hypyn suora, putki ja kepit. Mutta eihän meillä siitä tullut mitään, kun Mimmi räyhäsi Veeralle, ei pysynyt paikallaan lähdössä ja räksytti meikäläiselle. Viime viikon "zen-harjoitteet" ei oikein toimineet ja Mimmi joutuikin muutaman kirosanan siivittämänä autoon kesken meidän vuoron

Toka kierroksella tiesin jo odottaa "raivopäistä" ohjattavaa ja ajattelinkin, että mennään vaan keppejä (kun ne oli kauempana Veeran boksista ). Onneksi Mimmi oli ilmeisesti vähän autossa mietiskellyt myös käytöstään () ja nyt kiinnosti taas vähän tekeminenkin. Mentiin kerran hypyt ja putki ja sen jälkeen muutamaan kertaan kepit ja pari kertaa putki + kepit. Kepeistä oli kaksi verkkoa ohjauspuolelta pois ja Mimmi meni tosi kivasti joka kerta, ei tarvinnut ollenkaan "kiilata" sitä kepeille Eli ihan hyvä mieli jäi treeneistä, joskin hieman ihmetyttää tuo räyhäkäytös, joka on lisääntynyt muutamilla viime kerroilla. No, tällaista aaltoliikettähän nämä koiraharrastukset ovat: toisinaan ollaan pilvissä, toisinaan menossa kuokalla alaspäin

Se on sitte taas vuasi vaihtunu ja meikä täyttääki tänä vuanna jo kuus Emmää vanha viä oo, en ees veteraani! Vuarenvaihre meni reissun päällä. Tai meinas kyä käyrä niin, et me oltais jääty kotio, ku mulla oli taas vähän mahaonkelmia viikolla. Tuli vähä peräpäästä sisällekki matolle ja sit tuli toisestaki päästä. Mut aattona mää olin jo ihan ookoo ja niimpä me sit ajeltii Keski-Suamee A-tärin ja J-serän luakse. A-täti on mun kumpsitäti, ettäs tiätte

Siä oli ihan nastaa muuten, paitsi että A-tätillä on semmone Taika-tyyppi, jonka kans me ei olla ihan vrentejä. Meikä ku ei toisista naikkosista paljo piittaa, ni me jouruttii Taikan kans vuarottelee ihmisten kans juhlimista. Eli ku toinen oli häkis, ni toinen sai pilettää ja pelata Viitä ja sit vaihrettii. Lenkillä me oltiin kyä ihan asiallisis väleis. Ette ehkä ihmettele, miks äippä oli nii tarkka meirän erossa pitämisestä, ku näätte meirän kokoeron. Taika on mua öpaut 30 kiloo isompi. Mut luulee silti olevansa piäni, voi elämä Kattokaa ny, tässä se on äipän SYLISSÄ

Täs mää suaritan siä Keski-Suames kuluvvalvontaa. Siä oli aika kätevä päivystää tos ikkunalauralla Paitti raketteja mää en saanu kattoo ikkunalauralta, ku meirät teljettii Taikan kans siks aikaa. Mut ei me puhuttu mitää, ku me molemmat ei paljo mistään paukuista piitata. Oommää joku vuasi ollu äipän sylis niitä kattoonki, mut musta se on kyä aika tylsää hommaa varsinki kauhees pakkases.

Täs vuarenvaihtees me jatkettii vuaren takasta linjaa eli ei lupauksia tällekkä vuarelle Kai me silti liitoreeneissä käyrään ja toivottavasti mulla nää mahavaivat loppuu. Meinaan on tänäänki taas ollu vähä masu kipee. Äippä meinaa, et sen tarttee alkaa selvittää, josko mää oon allerkine jollekki, mitä se mun kuppiin panee. Aika vähäset on vaihtoehrot, om meinaa aika ykstoikkosta toi mun ruaka.

Huh, mikä viikolloppu! Perjantaina mut pakattii autoo ja sitte äippä huristeli tuhattajasataa motaria kohti Etelä-Suamee. Ja voi vitsit, mihkä mää pääsin! A-tätin ja I-setän luakse Epsoosee Se on aivan mahtis paikka, I-setä jaksaa leikkiä meikän kans ja me tehrää pitkiä lenkkejä. Vaik ne asuu ihan sitis, ni siinä on tosi lähellä hianot maastot. Vähä piti tiätty lenkillä kertoo vastaantulijoille, mitä miältä mää oon noinniinku yleisesti ottaen noista kehäkolmose sisäpualisista tyypeistä  

Mut A-tätin sylis oli rentoo maata. Siinä tais olla kyä yhtä aikaa joku maha-asukkiki, joka sai näin mahtavaa parsoniläheisyyttä jo enne ku on ees syntyny

I-setä otti esille tommose aivan MAHTAVAN pallon! Valitettavasti mää en saanukka leikkiä sillä, ku meni kuulemma "vähä" överiks...

No me käytii myäs kattoo heposia. Mää koitin ottaa yhren kii, mut epäonnistuin.

Ja tästä kuvasta kyä kaikki näkee, mitem mahtavaa musta oli olla kyläreisus

Me ei sitte tullukka suaraa kotii, vaan ku äippä taas pakkas mut poksiin ja ajo tuhatta ja sataa aikansa, ni me topattiinki sinne liitohallille, mis oltii viikko sittenki. Äippä oli ihme tiukkis tänää ja mää suutuin sille ihan täysin Jos MÄÄ haluun mennä morjestaan toisia tyyppejä kentän lairalle, ni määhän MEEN sinne. Ja jos MÄÄ en haluu varrota iäisyyttä jossai hypyn takana, ni määhä EN vartoo. Eka kiakka alko musta ihan mallikelposesti, mut sitte äippä sössi taas kaike ja mää suutuin sille. Ja sitte se halus mennä littaa mun kans, mut jostai syystä nosti mut niskasta takas poksii, ku sai kii. Ihan IHME TOUHUA  Siä mää sitte sain huutaa poksis ja vesikuppiki kaatu sinne pehmusteille

Vika kiakka me koitettii paremmalla onnella, mut äippä ei ollu siitäkä tyytyväine. Ei se osannu ohjata, ja mää en menny kai niinku se halus. Ja sitte sinne oli viä tuatu joku ihme MUURI, joka oli kuiteski äipän käskyillä HYPPY ja sitte kummää hyppäsin sen päälle, ni siitähä irtos palasia. Tosi outoo. No sitte ku siitä otettii jotai ylimääräsiä osia poijes, ni kyä mää siitä sitte yli menin. Hämäs vaan aluks outo hässäkkä. Kai mää sitte jotai äipänki miälestä oikein tein, ku sain repii leluja ja äippä kehuki mua. Mut ihme tiukkis se silti tänää oli. Tässä ny kuiteski sen söherrys siitä, mitä tänää ehkä piti tehrä.

Kotona mää menin heti ruuan jälkee nukkuu. Oli kyä kiva viikolloppu, mut kyä reissus silti rähjääntyy Ja oommä vähä äipälle loukkaantunukki, ku se oli nii tyhmä siä reeneis.

Äippä roudas mut eilen sinne Hämppälinnan näytelmää, vaikka mua ei yhtää huvittanu. Hirvee helle eikä äippä viä melki 5 vuaren kokemuksellaka tajuu, et mä EN TYKKÄÄ näytellä. Moneenko kertaa se pitää viä kirjallisenaki nährä, täältä voitte lukee. Nytki se liattualaine tajus sen: today does not want to show (lue: NEVER). No, tokihan mun loistava kroppa sai ERInomasen arvostelun, ei puhettakaa jenkkakahvoista! Sen sijaan mun kylkiportti (?), rinta ja naama miällytti tätiä. Yks tyyppi silti veti pitemmän korren, se hälle suatakoon. Varsinki jos tykkää tosta touhusta.

Seuraavas muutama näytelmäotos, jokka on ottanu Elmerin isäntä ja liito-ohjaaja Toni Lund.

Does not want to show... Mut tsekatkaa: etujalat maassa, takajalat ilmassa =)

No jos täältä pääsee nopeemmin pois, ni kävellää sitte...

Äippä hei, tualta pääsis pois..

Kuristus1

Kuristus 2 ja lähes unessa...

Äippä ei meinannu tajuta, et ku täti näytti kahta sormee, se tarkotti, et meikä on eka perintörinsessa. Hölmö luuli, et se tarkotti "paikka".

No onneks jokku tyypit oli saanu puhuttua järkee porukoillee eikä ne tullu ollenkaa näytelmää, joten me päästiin aika pian lähteen möksälle. Siä oli ihan mahtavaa, sain uira ja juasta vapaana. Nää kuvat on äipän räpsimiä.

Keppi maistuu, ku ei muuta tarjota...

Onneks mummu pelasti tilanteen ja toi tuliaisia Karhen Markkinoilta: villisian sapa. Ja mahtis läskiä!
Harmi, et äippä säännösteli ton herkun syäntiä. Mut eipä tarttis, ku ei niistä jenkoista mainittu mitää =)

Äipällä alkaa huamenna LOMA, mää oon saanu kuulla siitä koko viikon. Mun elämään se merkittee kai sitä, ettemmää enää saakkaan nukkua koko päivää ja että me ollaan aika paljo möksällä. Mikä tarkottaa myäs sitä, että mää nään mummia ja pappaa paljo. Mikä on tosi kivaa. Mut tarkottaa se myäs sitä, että me tehrään äipän kans paljo juttuja yhessä. Ja valitettavasti kai myäs erikseen, mut sillon mää saan olla mummin hoivissa.

Mää alan pikku hiljaa tajuta, mitä ne kepakot meirän pihas tarkottaa. Tai no, kylhämmää oon äkilitiin vuasia sitte oikeen kouluttautunukki, joten muistan kyllä, mistä on kyse. Mää saan kiskoo narupalloo tai hyppiä päin emäntää, ku kiärrän ne kepakot sillai, et eka jää mun vasurille ja sit mää pujottelen joka kepin välistä. Emäntä kävelee ja hosuu siinä viäres jotain käsillään. Siis vähä sama homma ku vanha tuttu "pujo", mut siinähä mää vaan kiärsin äipän jalkoja. Ihan siis piisofkeik ja emäntä on tyytyväine. Kepakot kai pystytetään möksälläki pihaan.

Koska mää viätän suuren osan lomaa landella, tää ploki jää nyv vähä huanolle päivitykselle. Mut kai me kotonaki ollaan joku päivä, et mää pääsen kertoon lomakuulumiseni.

Sommoro nääs, mää ja kärmes lähretään kohta möksälle!

Täs vähä kuvakavalkaadia mummolalomalta.

Eka päivänä me oltiin mettäretkellä. Tehtiin mettään nuatio ja paistettiin makkaraa. Tosin mää sain jotain surkeita nakkeja, jotka mun piti haudata mettään pahan päivän varalle. Emännällä oli parempaa evästä ja määki sain sit vähä maistaa niistä.

Täs mää tähystän hakkuuaukeeta. Mää olin pari vuatta sitte istuttamas siihen mettää.

Mettäs oli superkivaa!

Talvilomalla oli talviset kelit ja määki jouduin pukeen takin päälle yks päivä.

Oli kyllä tosi kivat lomailmat..

Mää kävin papan kans jäällä tekeen reikiä ja me vedettiin siältä tollasia otuksia jäälle. Ne oli tosi kiinnostavia, mut emmää niistä kypsänä tykkää. Vaikka kala kai olis terveellistä. Yh, syäköön kissat, sanon mää..

Huh, kotona! Me oltiin emännän kanssa etelänmatkalla, ihan Epsoossa. Oli tosi kivaa. A-täti ja I-setä on ihan huippuja ja niitten kanssa on aina hauskaa.

Mä sain pitkästä aikaa kokeilla vähä äkilityä. Iltalenkillä I-setä ohjas mut muutaman kerran A-esteelle ja hypylle, ennenku emäntä ehti kissaa sanoo. Se olis kummiski kieltäny. I ihmetteli, miks mä A:n alastulon jälkeen menin haisteleen sen kättä. Niillä ei itellä oo koiraa, joten ne ei tiä, et me saadaan yleensä namia, ku me tehdään jotain vaiks äkilityä. Mut oli kyllä kivaa, vaikka homma jäiki pariin A:n kiipeemiseen ja hyppyyn. Emäntä sais kyllä viedä mua äkilitykentille, mä en oo vuoteen päässy kokeileen sitä touhua kunnolla! Olisko mitään tehdä sellanen uudenvuodenlupaus, et veisit mut? Lupaan ottaa vähän iisimmin...

Se täytyy viä kertoo, et parsonia parempaa navikaattoria ei olekkaan. Emäntä, maalainen ku on, lähti kotimatkalle väärään suuntaan Kehää. Mä aloin vinkua henkeni hädässä boksissa, että "ei Turkkuseen", mut emäntä ei heti kuunnellu. No, kyllä se suht nopeesti hokas, et väärä suunta ja mä sain loppumatkan levätä hiljaa. Mut niin kauan piti vinkua, et se tajus.