Lyhykäisesti tännekin tiedoksi, että Sanna Elfving totesi jälleen Mimmin silmät kauniiksi ja terveiksi Tällä kertaa emäntä jännitti tarkastusta aiempaa enemmän, mutta onneksi tulos oli paras mahdollinen. Vuoden päästä sitten taas tarkastukseen, suosittelen kyllä kaikille muillekin! Vaikkei koiraa käytettäisikään jalostukseen, kuten ei Mimmiäkään. Hakametsässä nähtiin paljon tuttuja, mm. pitkästä aikaa Mimmin Sofi-sisko ja oli paikalla rakas Lalli-velikin ja monet muut. Samalla reissulla punnitsin Mimmin, tulos 7,3 kg eli aika normaalipainossaan Mimmi taas on, vaikka pönäkäksi häntä näyttelyissä on nimiteltykin Toki täytyy hieman kontrolloida, ettei pääse taas pullahtamaan...

Viikolla meillä kävi Wäinö-kultsu ihmisineen. Mimmi inhoaa erityisesti kultaisianoutajia, mutta alkurähjäyksen jälkeen se hyväksyi Wäpän tosi kivasti. Sisälläkin nämä kaverukset olivat oikein nätisti, positiivinen koirakaverikokemus siis tämäkin! Ja Mimmille koirakyläpaikka tiedossa Wäinönkin luona

Mulle tuli yäkylää mun rakas velipoika, Lalli

Meillon ollu hirmu kivaa, vaikka mää ekaks vähä ihmettelinki, että mitä se ny tänne tollai pöllähti.

Kulunvalvonta on meirän juttu...

Ja ku toinen väsähtää, niin toinen päivystää.

Ja mun leluista löyty molemmille suasikit: mun punanen verkkopallo ja Lallille sininen kumilelu. Mää kyä tykkäisin leikkiä vähä muuteski, mut veli taitaa esittää aikuista eikä vastaa mun leikkikutsuihin. Se menee vaan herrana mököttään möksäänsä, mitä mää vähä ihmettelen.

Äippä jätti mut taas pariks päiväks mummolaa, ku se ja mun A-kummitäti lähti johki ihme polttotouhuun. S-täti oli kuulemma se sankari, tosin emmää käsitä, miks sitä poltettii ja oliko se ny sitte kivaa kavereilta? Enivei, oli tosi nastaa, ku äippä ja A-täti haki mut sitte mummolasta kotio. Mää en ollukka nähny mun kumpsitätiä piiiitkiin aikoihin ja olin vähä onnelline Se oli meillä pari päivää tosin ne oli äipän kans aika törkeitäki, ku jättivät mut ihan yksin yks ehtoo. Möksötin. Ja sitte ku meille tuli viä H-täti yks päivä, ni ne istu kaikki koko päivän pöyrän ääres ja teki jotai kansioo koneella. NIIIN tylsää.

Pakko munki oli silti osallistua.

Mut onneks äippä korvas ton tylsyyren ostamalla mulle lomalelun: VRISPIIN

Mullon ennenki ollu tommone, mut sille kävi vähä huanosti...

Välillä piti ettiä sitä luumupuustaki...

Mut onneks se löyty!

Vanha lempilelu, joka siis oli tämmöne vuasikauret, on nykyää vähä kärsiny. Mut on silläki silti nastaa kiskoo! Ja onneks mummolas on vähä ehjempi versio.

Mää lähren ny möksälle varmaa viikoksi, mut äippä on luvannu, et me tullaa siältä liitoreeneihi. Oon kyä ihan altavastaaja, ku en oo kahtee kertaa päässy mukaa Lomaohjelmistoo kuuluu kuulemma viä yks näytelmäki, mistä mää en niin kauheesti piittais.

Törkeetä, sanon mää. Tän pitäs olla MUN ploki ja täälä pitäs olla MEIKÄ-kuningattaresta kuvia pilvin pimein. Vaan ei, äippä menee ja lähettää meitin kuvaamislaitteen johki Sissinuarikeisarinnan maahan, tiäs tuleeko se siältä ees takasi. Ja sitte se menee viä ja kirjottelee itte, omissa nimissää, tänne MUN plokiin. Mut ny on se erhe korjattu ja MÄÄ oon äänes. Ni.

On ollu kyä harvinaise outo viikko. Meillä oli P-täti koko viiko muka mun seurana. No oliha se hianoo, et kuningatar sai lisää alamaisia, mut emmää jaksanu pitää seuraa sille päivisi, ku äippä oli töissä. Mun päivärytmi menee nii, et ku äippä pistää oven kii, mää meen kauneusunille ja nousen siältä vasta, ku äippä avaa oven tai vaihtoehtosesti joskus hiukka ennen sitä. P-täti ei siis saanu musta seuraa päivisi.

Iltasi, kummää olisi halunnu seuraa, ni nää jynssäs mun piha-aitaa. Musta sais purkaa koko sen 40 metriä (kuulemma sitä on sevverta, ne laski), jotta mää pääsisi vahtii oikeen kunnolla. Nymmää en nää täältä juuri mitää. No sitte kummää aattelin olla avuks ja vähä harventaa noita puskia, ni eiku huutoo tuli. Ja kummää sitte aatteli, et revimpä semmosen muavihärveli maasta yhtä puskaa kiusaamasta, ni huutoo tuli siitäki. Ihan ihme meininkiä.

Mut äkiliiros ei tullu huutoo, siä oli ihan jees, paitti meikää vähä väsytti ja mahaki oli täys. Tarjolla oli vaa niitä viimeviikkosia maksanpaloja, piäntä rajaa! Kaipaisin HIAMAN panostusta, mää kai se siä niitä HYPPYjä ja LÄPIä ja PUAMIa liirän

Mahtis viikolloppu takana! Mää oon ollu lähes koko aika takapihalla ottamas arskaa. Muuta en oo jaksanukka, ku on niin lämmintä. Eilen täälä oli pihatalkoot. Mää luulin, et mää pääsen putsaan meitin taloyhtiön tilukset myyristä ja häätään kissat täältä, mutta mitä viä! Äippä jätti mut takapihalle ja lähti itte kantaan risuja. Vähä törkeetä. Viä törkeempää oli, et se lähti paistaan MAKKARAA ja telkes mut sisälle siks aikaa. Vääryys.

No onneks mää sain sentäs auttaa äippää takapihalla. Se kitki jotai voikukkia ja mää autoin sitä tarkistamalla, ettei niistä voikukista jääneissä kohrissa ollu myyriä tai muita vihulaisia. Jostai syystä äippä anto mulle noottia siitä hommasta

Talkoopäivän jälkee oliki kiva vaan tarkkailla paadenpaadenis naapurin touhuja ja uneksia niistä myyristä.

No sitte se paimennusosasto. Jösses. Meille tuli eile kolme piäntä ihmistä äippänsä ja isänsä kans. Yks niistä oli äipän kummituspoika. Mää tunnen ne tyypit ja mulle niitten viarailu on aika raskas. Jourun nääs vahtiin niitä koko aika, ne viä mun lelut ja juaksee ympäri kämppää ja mun tarttee mennä peräs. Ei ihme, et kunne lähti, mää nukuin koko illan.

Tänää mulla jatku paimennustehtävä, sillä äipän kummitustyttö - piäni ihminen kans - tuli vuarostaa käymää. Tätä viarailua äippä jostai syystä jännitti, kummää en oikeen oo tullu sen tytön kans sen miälestä juttuu ja viimeks jouruin oleen portin takana koko aika. Mut nymmää en joutunukkaa portin taa, ku se tyttö ei enää pelännykkä mua. Mitä viä, se KOMENSI mua! "Mimmi EI", Mimmi EI TULE"! Ja mää olin ihan äimänä. Äippä kehu mua tosi paljo, ku väistin sitä piäntä ihmistä nätisti ja olin muuteski kiltti. No totta kai, mikskä se mua luulee  Mut kyä se mua ressas aika tavalla! Ja siittä en tykkää erelleenkä, et niitä piäniä ihmisiä nostetaa sylii. Sillo mun on ihan pakko vähä ottaa sukasta kii... Tää paimennussessio otti kyä niin voimille, et mää en taas jaksa muuta maata.

Tänää oli kiva aamu. Äippä ei lähtenykkää heti aamulenkin jälkee töihi ja mummiki oli kyläs. Ja vähä hianoo oli, et meille tuli myäs miäsviaras, sellane ourolta haiseva häiskä, kuulemma putkimiäs. Se sama setä käväs meillä reipas viikko sitte ja sillon mää en saanu siihen tutustua, huutelin vaan portin takaa mun omasta huaneesta, ku se oli kylppärissä. No ku se kuiteski niin kovasti halus mun ylhäisyyttä tervehtiä, nii äippä päästi mut portin takaa pois ja setää moikkaan. Ja mehän löyrettii heti yhteinen sävel.

Mää hiukka ihmettelin, ku se oli meirän saunas eikä siä ollu yhtää lämmin. Mää istuin sen kans lauteilla ja sit se makas lauteitten alla. Mää makasin sen päällä. Sitä mää vähä ihmettelin, et miks äippä katteli kelloo ja vaikutti hiaman hermostuneelta  Se oli kai vähä hualestunu, et se ei pääse lainkaa lähteen töihin, kummää avustin niin innokkaasti sitä putkisetää. Ja piti mun sen kans vähä leikkiäki mun leluilla. Mut tarkkaa tyätä se teki, mää olin tyänjohtajana ja makasin kylppärin lattialla, jos en sen serän päällä ja heti, jos se lähti käymään pihalla, mää huusin sille. Ei ny tyämaata sovi keskeneräsenä jättää! Sai se homman lopulta valmiiks mun avustuksella.

Vähänkö väsytti toi tyänjohtohomma. Oon koko illan ollu ihan poikki.

Ny ei oo mitään ihme raportoitavaa, mut kerron ny äkkiä, että mulla on ollu ihan juhlaa jo monta päivää, ku sukulaistäti on ollu meillä kylässä. Se on mun kans päivällä ku äippä on töissä eikä mun tartte olla yksin. On se vähä outooki, ku mää oon tottunu päivät nukkuun äippää ootellessa. Nymmää nukun sit ehtoisin.

 Mut kivointa on, et mää saan nukkua tätin viäres. Mää nukun aina viaraitten viäres, jos mahrollista. Mut jostain syystä kaikki ei siitä tykkää?

Täs hassu asetelma. Tosta pallilta mää tähystän takapihan tapahtumat ja käyn pitään siä jöötä, jos havaitsen jotain epämäärästä.

Mun residenssissä kävi eilen miäsviaras: vanha naapurini Veeti. Veeti kertoki jo oman versionsa meirän tapaamisesta plokissaan eikä mulla siihe mitää lisättävää ookkaa. Me näytettii äipän kans Veetille ja sen äipälle kunnon kiarros meirän lenkkimaastoja. Harmi, et oli pimeetä ja me kuljettii vaan täs kylällä, sillä mää uskon et meillois ollu nastaa juasta jossai vapaana. Mut ku toi äippä on nii pelko, ettei se uskalla päästää mua irti muuta ku jossai sysimettäs. Ja sinne ei oo asiaa ku valosaan aikaan. Että josko me saatais Veeti trehvit aikaseks joku kerta päivännäöllä?

Tosin emmää tainnu tehrä Veetiin enää vaikutusta, se meinaa halus meiltä pois lähes samantiän ku oli tullu sisälle. Mää ku olen tällane leidi enkä oikeen ymmärtäny sen kohkaamista. Mun olis vissiin tarvinnu alentua leikkiin, vaikka oon jo aikuine. No, me oltiin sit tälleen viksusti ja vähemmän vilmaattisesti. Mulla on jokku ihme silmävalot ja Veeti ei haluu tulla yhtään lähemmäs. Mut tervetuloo Veeti meille vaan uurestaan, mää oon vähä huano osottaan kiinnostusta, vaikka OIKEESTI olisinki kiinnostunu. Esitän vähä vaikeestitavoteltavaa. Ehkä liianki torentuntusesti...

Äippä jo tos kertoki alla mitä me touhuttii viime pyhänä, mut sanompa määki ny viä sen verta, et aika kesyt geimit ne oli. Täs kuva, ku mää vartoon oven takana saunaan pääsyä sen tuamaritätin kans. Ihan piisofkeik mennä äipän lua lauteille, vaik siä jotai kolisuteltiinki. (Huamaattekste mun coolin niittipannan...)

Täs mää vähä rähjään sille tuamaritätille, et mitä hemmetin keppileikkiä se kesken kaiken alko vetään. Keli oli ihan peestä, siks kuvan laatu on kans siältä. Kaikista tehtävistä ei ookkaa kuvaa, mut äippä oli kovin tyytyväine, jote kai mää olin täski erinomane.

Noo, tähä viikkoon kuulu myäs tän Lupan teurastus.

Ja pääsimmä taas hiarottavakski. En oo oikeen aiemmin ymmärtäny sen homman syvintä olemusta, mut nymmää osasin nauttia. Makoilin siinä patjalla ja se hiarojatäti rapsutteli mua pitkin kehoo ja mää meinasin nukahtaa, silmät painu väkisi kiinni. Se täti sano, et mää oon ihan kunnos, ei löytyny mitään tupajumeja tällä kertaa.

Ja sokerina pohjalla oli tää viikonloppu, ku meille tuli A-täti ja I-setä Epsoosta kylää! Mää tykkään niistä ihan miälettömästi ja varsinki I-setä on iha paras. Se jakso leikkii mun kans kiitettävästi.

Me keksittii I-setän kans ihan uus käyttötarkotus meirän pihapuulle: parsonteline! Äippä ei oikeen tykänny...

A-tätin kans me keskityttii tyttömäisempii juttuihi, kuten sylittelyy. Kiitos viä kivoille viaraille!