Vauhtimimmin tarinoita - ja vähän Martti-veikankin...

MUUTTO

2012-07-27T13:32:01+03:00

Tän vuaratuksen pitkän tavvon takia äippä avas meitille uuren lokin. Eli jos tahrotte viä lukee meitin juttuja, ne löytyy jatkossa osotteesta: mimpsu.blogspot.fi

Nährään uures osottees ja livenä ainaski täälä Tampesterin seurulla

Mahtavaa kesäjjatkoo kaikille

t: Mimpsu ja Mara (sekä kirjurinsa)

Ekat epikset :-)

2012-06-27T21:25:01+03:00

Olimme Maran kanssa tiistaina ihka ekoissa epiksissämme, Tampereen Koiraurheilijoiden (TAKUT) kentällä Hervannassa. Siellä oli tarjolla putkiluokka, jota melko harvoissa epiksissä on. Mölliluokkaan me ei Martin kanssa vielä voida mennä, koska kontaktit eivät ole hallussa, joten putkiluokka on meidän juttumme

Paikalla oli paljon tuttuja ja putkiluokassa starttasivat myös Tilly ja Ukko sekä Martin Ruu-sisko.

Sisarukset kuvassa

Luokassa oli siis vain putkia ja hyppyjä, yhteensä 15 estettä aika helpossa kuviossa. Ihanneaika taisi olla 50 sekuntia ja voittajakoirakon aika oli muistaakseni 17 sekunnin pintaan Meillä meni Martin kanssa aivan yllättävän hienosti eli nollarata tehtiin ja aika oli 22,25 sekuntia Luulin, että jännittäisin tosi paljon, mutta oikeastaan mua ei jännittänyt enää yhtään rataantutustumisen jälkeen. Rata oli niin helpon oloinen. Ainoa pieni huolenaihe oli Martin lähdössä pysyminen, mutta huoli oli aivan turha. Jätin sen vielä normaalia kauemmas eka hypystä ja jätkähän tönötti siinä juuri niin kauan kuin pitikin Ja radan se veti aivan mahtavasti, myös takaaleikkauksen vikaan putkeen, jota vähän mietin etukäteen. Meillä oli siis aivan superhyvä eka kisakokemus, Martti on kyllä niin

Myös Ruu ja Marjut veti aivan loistavan nollaradan! Onnea vielä tätäkin kautta Ja luonnollisesti myös Ville Tillyn ja Ukon kanssa tekivät mahtavat suoritukset

Laitetaan tähän nyt todistusaineistona Martin rata. Video on otettu kaukaa, joten paljoa siitä ei näe, mutta jotain kuitenkin Ohjaajan juoksutyyli ainakin on perin omituinen töpötys, mutta onneksi se ei tainnut hirveästi menoa hidastaa Kiitos vielä Anna kuvaus- ja muustakin avusta radan laidalla

♥ Martti 2 vuotta ♥

2012-06-25T07:45:01+03:00

Martti Mara Marttinen tänään 2 vuotta

Tässä ihan pikkuisena syksyllä 2010

Synttäreitä juhlittiin jo päivää etukäteen

Onnea myös sisarukset Ruu, Ellu, Esteri ja Mauri (kuva viime syksyn sukutapaamisesta, Ruu ei valitettavasti päässyt tuolloin mukaan).

Jussit

2012-06-24T21:32:01+03:00

Vähänkö oli mahtava viikolloppu maalla

Me käytii muummuas soutelee, meikä tiätty osaa olla venees...

mut toi nöösi - hohhoijaa... Sillä tarvii olla tommoset suajaliivikki, että se pysyy venees

Sitte me käytii ajelees semmottella Murokanavalla, jos oli iha hermeettisesti porukkaa. Meikästä on tosi hianoo ajella, ku saan aina olla repsikkana papan autos. Mut toi nöösi - se nukku lähes koko matkan siä jalkatilas eikä nauttinu yhtää maisemista Se ON aika outo Eikä se saunonukka, niinku me muut. Mut on se silti iha ookoo, omallaisensa, mut ookoo

Juhannusta!

2012-06-22T10:00:01+03:00

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Oikein rentouttavaa Juhannusta kaikille!

t: Hanna, Mimmi ja Martti

Luksusta

2012-06-20T19:08:01+03:00

Nöösi saatii vihron ja viimen lähetettyä poijes (tosivvaa mummolaa) ja elämä on taas niinku ennenki eli me kahren äipän kans On ollu kyä mahtavaa, ku oon saanu leikkii ihan rauhas mun leluilla eikä oo tarvinnu painia kenenkää kans tai tapella tavaroista.

No, tarttee kyä silti myäntää, että on meitillä joskus sen kans kivaaki, mut tämmöttet naisten laatuajat on kyä silti tarpee Meitin ei äipän kans välttis tartte tehräkä mitää, senku ollaa ja möllötetää sohvalla. Nöösi ei ymmärrä semmosen elämän leppostamise päälle mitää, sen tarvii olla aina menos Jaa no, oli meilläki äipän kans eile äksöniä, ku oltii shoppailees Teemeris ja Mustis&Mirris meitille mökkilelut ja nöösille joku viilennysloimi () synttärilahjaks. Ja herkkuja tiätty. Ja siältä me ajeltii mettälenkille. Nii, ja meikä sai tottakai olla repsikan paikalla kartturina

Pian tää kummiski taas loppuu, ku tulee pyhät ja me ollaa koko sakki möksällä. Hianoo päästä taas maalle, eiku hyvää jussin orotusta kaikille

Loppuun viä pari poseerauskuvaa meikäläisestä, kröhöm

Liitokuulumiset

2012-06-19T14:49:01+03:00

Martin kanssa saimme loppuun Procaniksen neljän kerran kontaktikurssin. Uskomatonta, miten paljon voi edetä noin lyhyen kurssin aikana varsinkin, kun emme tehneet treenikertojen välillä yhtään harjoituksia! Kurssin alkaessa oltiin tehty vain alastuloilla nokkimista, mutta viimeisellä treenikerralla Martti meni jo lopussa A-esteen irti ja PYSÄHTYI käskystä kontaktille, vaikka minä juoksin ohi! Onnistumisen tunne oli valtava, vaikka tokihan niitä epäonnistumisiakin tuli ja tulee vaikka kuinka paljon. Mutta jätkä selkeästi kyllä tietää, mitä sen pitää tehdä, välillä vaan emäntää pitää vähän testailla, että pääsiskös tennispallolla leikkimään vähemmälläkin

Keinua ja puomia treenasimme vielä remmissä, mutta puomillakin Mara pysähtyi jo kivasti ”ota”-käskyllä kontaktille löysässäkin remmissä. Keinu on vielä vaikea, sitä mennään lähes pannasta vieden ja pysähtyminen kontaktille on vielä hapuilevaa. Keinu oli meillä jo viimeisellä kerralla hieman korkeampana, mutta ei vielä normikorkeudessa. Nyt pitäisi vaan omin voimin jatkaa harjoituksia! Syksyksi olen kyllä jo ilmoittautunut jatkoon Procaniksen valmennusryhmään, mutta erikseen kontaktikurssille emme (budjettiteknisistä syistä) ole menossa.

YLÖKKillä treenattiin viimeksi jo vähän pidempää pätkää ja mentiin myös puomia remmissä. Rata oli täynnä valssiharjoitusta, pyöriä sai ihan huolella eikä Wyffe päästänyt helpolla. Itselläni oli ongelmia siinä, että en osaa valssata kohti seuraavaa estettä, vaan aina jotenkin väärin vinoon. Liikkeen kun pitäisi suuntautua kohti seuraavaa estettä, jotta koiran reitti olisi mahdollisimman nopea. Aika hyvin Martti jo irtosikin hyppykaarelle ja saatiin me kehujakin. Kivalta nämä YLÖKKinkin treenit ovat tuntuneet ja hienoa on, että Maraa ei radalla kiinnosta mikään muu kuin se mun taskussa oleva tennispallo

Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus startata ekan kerran epiksien putkiluokassa… Varmaa on, että unohdan radan oli se miten lyhyt tahansa, mutta se ei haittaa. Hauskaahan sinne mennään pitämään!

Loppuun miljöökuva meidän Procanis-kontaktikurssilta. Treenikaveri otti kivan videon meidän A-harjoittelusta, mutta en saa jaettua kuin tämän videon alkukuvan, jossa Martista näkyy vähän päänuppia Kuvassa taidan kaivaa tennispalloa sen suusta alastulon jälkeen

Kyläluuta ja kontaktiherra

2012-06-08T09:43:01+03:00

Mimmillä oli viikolla hermolepoa hormonihirviöveikasta, kun kyläilimme kaksin Eetun ja Tarmon kotona. Martti oli alkuviikosta to-del-la rasittava tyttöjen perään, yhtenäkin iltana se ramppasi 2 h eteisen oven ja olkkarin väliä vinkuen tauotta. Ulosmeno ei auttanut mitään, vaan sama rumba jatkui taas sisällä. Onneksi tuota pahinta vaihetta kesti vain yhden vuorokauden, loppuviikosta jo tuska helpotti Pidetään peukkuja, että tytöt nyt hetkeksi unohtuisivat

Mimmi on niin ihana ”kyläluuta” Kun kerroin, että lähdemme Eetulle ja Tarmolle, neiti parkkeerasi tuulikaappiin jo puoli tuntia ennen starttia odottamaan. Kylään se ryysi kauhealla tohinalla ja suoraan sisälle ilman mitään vieraskoreutta Isot pojat tyttö piti hienosti aisoissa, kun ne kävivät vähän liikaa iholle. Matala tiukka murina vaan, niin johan isotkin pojat antoivat tilaa. Koiraportti toimi kivana apuna neidille: Mimmi kulki pienestä kissan portista miten halusi ja pojat eivät saaneet edes päätä reiästä mahtumaan

Kuka uskoisi Mimmin tuolla kylillä nähdessään, että se on niin ihana kotisohvakoira ja kyläilijä Mimmi on kyllä ISO persoona pienessä paketissa, Elämäni Koira kaikkine puolineen

Kuvat viime kesältä

Martilla oli puolestaan kontaktikurssin 3. eli tokavika kerta. Teimme keinua samalla metodilla kuin viimeksi eli remmissä hyvin tiukalla tuntumalla koira matalalle keinulle, koiran vauhtia edetään keinun päähän ja käskyllä ”ota” Martti pysähtyy etutassut maassa, vapautus ”jes” ja etupalkalle (=tennispallo). Tämä meni nyt jo paremmin ja pystyin aika löysällä remmillä pitämään ”ota”-käskyllä, koska Martti pysyi vapautukseen asti melko hyvin paikallaan. Vielä on tosin pitkä matka siihen, että voidaan mennä keinua normikorkeudessa saati sitten irti, mutta tästä on hyvä jatkaa

Teimme myös A:n alastuloa edelliskerran tapaan niin, että kierrätän Maran tuntumalla olevalla remmillä sivulta A:n alastulolle ja pysäytän sen kontaktille ”ota”-käskyllä ja vapautus etupalkalle. Tämäkin meni jo paremmin kuin viimeksi eli löyhälläkin remmillä Mara pysähtyi melko varmasti kontaktilla. Treenien välissä tehtiin itsenäisesti samaa harjoitusta sekä keppejä. YLÖKKin kentällä kepit oli Maralle hienoinen ongelma, mutta nyt tutussa hallissa ne menivät taas varmasti irti molemmilta puolilta ohjaten. Vauhti oli aika hidas, mutta virheitä ei tullut, hienoa!

Lopuksi treenattiin ekaa kertaa kokonaista puomia remmissä. Puomi oli laskettu alas eli se ei ollut normikorkeudessa vielä. Vein Maran remmissä puomille (”kiipee”) ja juoksin sen rinnalla koiran vauhtia esteen alastulolle, jossa käsky ”ota” ja taas stoppi etujalat maassa ja vapautus pallolle. Eka kerralla Marttia vähän pelotti puomi ja se meni matalana tosi hitaasti puomin tasaisen osion. Mutta toisella kertaa uskalsi jo vähän juostakin Olin tosi iloinen! Vielä tätäkin pitää hinkata remmissä, mutta aika varmasti Mara kyllä nuo kontaktit tässäkin otti löysälläkin remmillä.

Maria totesi, että on todella hyvä, että koira on Martin tyyliin ”järkevä” (??) eikä mikään "reikäpää" , joka menee täysillä kaikki jutut tuurilla, vaikkei taitoa vielä olisikaan. Näin se ei loukkaa itseään eikä toisaalta tule niitä vääriä suorituksiakaan niin helposti, kuin voisi tulla toisentyyppisen, kuumemman koiran kanssa. Vauhtia on sitten helppo lisätä, kunhan taidot ovat kohdallaan. Ja sellainenhan Mara onkin, hieman epävarma ja uusia asioita ensin pikkaisen etäältä tarkkaileva tyyppi, joka ei suinpäin säntää tilanteeseen. Paitsi, no öö, ehkä järveen tms.

Kotonahan mulla on sitten myös aivan ääripääyksilö-Mimmi, joka on aina tehnyt kaikki täysiä, mitään pelkäämättä ja ehkä sitten ”reikäpäisesti” Toisaalta Mimmin kanssa ei ole ollut elämä ja koulutus niin nöpönnuukaa sen takia, että tarvisi pelätä pilaavansa sen virheillään. Se kun ei mistään hätkähdä, niin ei kyllä koulutuksesta tai sen puutteistakaan Martti herkkänä koirana ottaa tietyt asiat vakavammin ja sitä ei voi ihan samalla tavoin käsitellä kuin Mimpsua. Eli kokemusta on molemmista lajeista, mutta harrastuskaverina ehkä tämä harkitsevampi yksilö on helpompi…

Kohta taas enempi näissä mökkimaisemissa, sitä odotellessa tunnelmapala viime kesältä

Kuratassuja

2012-06-04T19:22:01+03:00

...oli viikonloppuna maalla, oli sen verran mutaiset kelit Maalla on silti aina mukavaa ja vihdoin päästiin korkkaamaan mökkikausikin, vaikka keli oli kaikkea muuta kuin kesäinen! Heti koirat kuitenkin muistivat mökkitouhut ja tuntuivat nekin nauttivan rennosta olosta takan ääressä Ja Mimmi tietysti nautti mökkisaunasta, Martti sen sijaan ryömi sängyn alle, kun sana sauna mainittiin

Oltiin Maran kanssa YLÖKKin agitreeneissä matkalla maalle ja siellä nähtiin tietysti rakas Ruu-sisko, joka treenaa samassa ryhmässä. Taitaa nuo sisarukset toisensa tuntea, sen verran villiä oli meno treffatessa Martin kanssa jätimme tällä kertaa kontaktit väliin, koska treenataan niitä nyt Procaniksella. Sen sijaan teimme lyhyttä hyppy-putki -rundia, joka meni tosi kivasti ja lopuksi keppejä namikipon kanssa. Jostain syystä kepit ei meinannut ensin mennä millään oikein, ehkä uusi ympäristö ja sen häiriöt sekoittivat. Onneksi saatiin muutama onnistuminenkin, joista sai palkata Erityisen kiva on ollut huomata, ettei Martti pahemmin häiriinny viereisen kentän tai kentän laidan tapahtumista. Tennispallo riittää pitämään kiinnostuksen yllä, euron lelu kaikkien niiden kymmenien eurojen lelujen sijaan, joita jätkälle kaupasta olen kantanut

Koirilla on tiedossa ensi viikolla hieronta, joka siirtyi sinne tältä viikolta. Lisäksi ohjelmassa SAATTAA olla Martin kanssa ensimmäinen "agikisa", jos/kun osallistutaan putkiluokkaan TAKUTien epiksissä juhannusviikolla Enemmän kuin Martin kisakäytös emäntää huolestuttaa oma heikko hermorakenne, joka todennäköisesti estää muistamasta lyhyttäkään kisarataa No, hauskaa sinne mennäänkin pitämään ja kiva, jos pystytään järjestämään myös katsojille hauskutusta

Linkitetääs vielä tähän kiva arvonta kavereiden blogista. Oma lehmä ojassa, nyt voin osallistua arvontaa kahdella arvalla

"Heitä se lelu, HEITÄ SE LELU, HEITÄ SE LELU!"

"Eikö toi lepää KOSKAAN?"

Kontakteja ja kontakteja...

2012-05-31T22:36:01+03:00

Otsikkokin sen jo kertoo Ollaan Maran kanssa Procaniksella 4 kerran kontaktikurssilla. Kurssi on meille todella tarpeen, sillä vaikka ollaan treenattu jo reilu vuosi, kontaktiesteitä emme juuri ole menneet. Ja vaikka hyppy-putki -ratojen vääntäminen onkin superhauskaa, niin jossain vaiheessa ne kontaktiesteetkin eteen radalla tulevat ainakin, jos joskus kilparadoille asti selviämme

Kurssia on nyt kaksi kertaa takana. Eka kerta meni kontaktien "teorian" opiskeluun ja siihen, että Maria katsoi jokaisen koirakon lähtötason. Martti oli tosi epävarma nokkimisella ja karkaili namikipolle, mitä se ei aiemmin juuri ollut tehnyt! Viikon aikana ei ehditty treenata mitään ja tänään kurssin toka kerralla aloitettiin samasta, mihin viimeksi jäätiin. Eli A:n alastuloa. Aika nopeasti Maria sanoi, että namikippo ei ole Martille mikään palkka. Jätkä ei ole siitä tarpeeksi kiinnostunut ja vähän tylsistyneenä sitten toisinaan tekee kontaktin oikein, jos sattuu huvittamaan Niinpä kaivoimme esiin tennispallon ja avot - johan alkoi jätkää kiinnostaa

Koska kiinnostus oli vähän liiankin suurta, Maria käski meidän treenata alastulokontaktia vielä remmissä siten, että vien Maran aika kireällä remmillä alastulon sivulta A:lle - käsky: ota - remmillä autan koiraa pysymään kontaktilla ja jos pysyy muuten, niin remmi löysälle - vapautus: jes - pallolla leikitystä. Tämä toimi aika hyvin ja Mara pysyi kontaktilla vapautukseen aika löysälläkin remmillä Itselle tuli vaan vähän "plääh-olo", me ei taideta koskaan päästä meneen kokonaisia kontaktiesteitä saati niitä ilman remmiä...

Toisena treenasimme keinua. Ensin Maria katsoi lähtötason eli kolisuttelupeliä ja keinulla seisomista, kun keinua heilutellaan. Nämä meni tosi varmasti ja hienosti Sitten mentiin keinu matalana niin, että vein Maraa tosi tiukalla remmillä (oikeastaan pannasta) vauhdilla keinulle - keinun loppupäässä käsky: ota (etujalat maahan), remmin löysäys jos pysyy ja sitten vapautus:jes ja pallopalkalle. Eli ei vielä tätäkään estettä irti pitkiin aikoihin Näin meidän pitäisi nyt sitten YLÖKKilläkin treenata, ans kattoo miten huomenna menee, kun 3 vkon tauon jälkeen ko. reeneihin ehdimme

Mimmi lähti eilen mummmolalomalle ja neiti on nauttinut kuulemma olostaan täysin eikä kaipaa Martti-veikkaa yhtään Martti sen sijaan on aika levoton kotona, mutta se johtunee enemmän lähiseudun tyttöjen juoksuista kuin Mimmin poissaolosta Jätkä on itse asiassa aika rasittava levoton vinkuja, onneksi se yösydämiksi sentään rauhoittuu! Outoa, mutta toisaalta ihanaa vaihtelua on kyllä olla vain yhden koiran kanssa

Martti pääsi metsälenkille Ryyti-airiksen kanssa, jonka se oli tavannut vain kerran pentuna. Jätkä olikin aika pitkään todella pidättyväinen, irokeesi pystyssä ja häntä alhaalla se luimisteli ja väisteli Ryytiä, joka olisi halunnut heti päästä leikkimään Martin kanssa No, Martti vaati aikansa ja sitten alkoi leikit luistaa ja voi vitsit, miten lujaa parivaljakko metsässä pisti menemään!

Ryyti-neiti

Kyllä ne leikkikin...

Loppuun hauska kuva "äitistä ja pojasta" Seuraavaksi onkin sitten Mimpsun vuoro viettää laatuaikaa äipän kanssa kaksin

Kuva: Ville Pirisjoki