Saikun jälkeen olemme olleet nyt viikon kotona ja arki on alkanut koirillekin. Yllättävän hyvin ne aina sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka pitkäänkin oltaisiin oltu "lomilla". Tällä viikolla meillä alkoi Martin kanssa Procaniksella talvikausi, mutta ryhmämme pysyi onneksi lähes muuttumattomana Martti saa edelleen olla kukkona tunkiolla, sillä treenikavereina ovat kääpiövillakoira Ilona, walesinterrieri Kiukku ja briardi Nessa

Vaatimustaso nousi heti eka kerralla, sillä keskityimme tekniikkaharjoituksiin. Aluksi mentiin "päältäjuoksua" 3 hypyllä. Hyppyjä on siis useita vierekkäin ja ohjaaja liikkuu niiden oikeaa puolta tossut ja liike koko ajan menosuuntaan, mutta yläkropalla koiraa ohjaten välillä hyppäämään este takaa, välillä edestä päin. Vaikea selittää Ohjaajan liikkeen tulisi siis jatkua koko ajan eteenpäin ja palkan tulla ohjaajan taakse. No, vaikeaa se joka tapauksessa oli!! Sitten harjoittelimme tätä samaa sekä välistävetoja neljän hypyn ympyrässä. Koira lähetettiin keskeltä ympyrää hypyn taakse, sieltä vedetään hypyn yli, taas lähetys hypyn taakse, veto hypyn yli jne. jne. Taas tossut koko ajan menosuuntaan ja yläkropan ja käden liikkeellä ohjataan koiraa. Huhhuh! Martti meni kyllä aika hyvin, meikäläinen ei

Parsonlenkilläkin käytiin pitkästä aikaa ja nähtiin mm. tällaisia ihanuuksia Meidän laumassa ei valitettavasti ole tilaa enemmille karvaisille, joten näitä täytyy ihastella vain kauempaa Martti meni kivasti porukassa ja moikkaili poikiakin häntä iloisesti heiluen, valitettavasti se ei vaan enää oikein saa toisilta uroksilta positiivista palautetta Tänään pitkällä lenkillä nähtiin ihana vesikoiranpentu ja 7-vuotias käppänäuros ja tällä kertaa vanhempi uros suhtautui Maraan suopeasti. Toivon kyllä todella, että Martin luonne säilyy yhtä sosiaalisena vielä vanhemmitenkin!

Sateella meillä ei paljoa lenkkeillä ja muutenkin tämä kurakeli vie meikäläiseltä hermot. Sisätiloissa tätä näkyä saa sitten katsella vähän liiankin tiuhaan, kun lenkit ovat vähemmässä


TULE TALVI, TULE JO