Äippä sai hämäläisenä vihdoin ja viimein nettiyhteydet uuteen kotiimme ja aloitettua tämän kauan sitten mulle lupaamansa blogikirjurin uran. Jatkossa koitan kirjotuttaa sillä näitä juttujani, jos ei nyt päivittäin, niin ainakin viikoittain...

Mulla on juoksut. Ollut jo kolmatta viikkoa. Ahdistaa. Eilen "leikin" rakkaan pinkin lammastyynyni kanssa vähän liian rajusti ja nyt siitä ressukasta ei ole enää leikkikaveriksi. Pelkkä kuori jäljellä. Mä oon näiden outojen housuaikojen takia kuulemma liian raisu tyynyparalle. Muuten olenkin kuulemma oudon rauhallinen. Minkä mä sille voin, kun nukuttaa niin vietävästi!

Viime viikonlopun jälkeen, ketäpä ei väsyttäisi! Täällä oli lauantaina pikkujoulut ja näin kummitätinikin pitkästä aikaa =) Se asuu nykyään Kuopiossa, kun ennen se asui ihan lähellä. Kurjaa. Se toi mulle kivoja tuliaisia, joista pehmoluu on vielä ehjänä. Se on nyt mun suosikkileluni. Verkkopallon jälkeen.

Eilen meille tupsahti vielä iltamyöhään sellainen ihmisperhe, jolla oli pieni pentu mukana. Mä en ole tottunut pentuihin ja olin tästä yksilöstä kovin kiinnostunut. Kun se alkoi huutaa, niin totta vie minä huusin mukana! Sillä oli hätä ja siitä pitää ilmoittaa. No, jostain syystä emäntä ei tykännyt ja jouduin eristyksiin.

Onneksi pääsin sieltä pois ja sain olla ihmispennun kanssa lattialla, kun en enää huutanut. Eikä sekään. Me nuoltiin toistemme suut ja tultiin kavereiksi. Vaikkei toi äippä muhun vieläkään luota, mä olen kai niin arvaamaton. Häh?! Onko se nyt kivasti sanottu, kysyn vaan. Samaa sanoisin tuosta kirjurista, se jos mikä on tuulellakäypänen.