Mä olen kai vähän hankalan naisen maineessa. Muhun ei ole helppo tutustua enkä mä ystävysty helpolla. Sanotaan, ettei sukuaan voi valita, mutta ystävänsä voi. Mulle kuitenkin juuri sukulaiset, äiti ja veli, ovat parhaimmat ystävät. Lalli-veli asuu samassa pihapiirissä ja kävi tänään mua moikkaamssa. Olin siitä tosi otettu ja näytin sille vähän mun pihaa. Lalli on ihan paras. Sen ottosiskosta, Nellistä, mä en niinkään välitä.. Mut ei se ole Nellin vika, mä vaan oon enemmän poikien kaveri. Tässä perhekuva viime kesältä, siinä mä, Elli-äiti ja Lalli mun lapsuudenkodin pihanurmella. Toivottavasti taas pian nähdään!