Me oltii viikolloppuna mummolassa. Käytii papan kans sellasella aauu-laavulla paistaan makkaraa. Siä oli huippuu, mut vähä kylmä, ku ei me oltu niin kavvaa, et olis ehtiny lämpöstyä.

Pistettii tämmöne tuli sinne ekaks.

Sittemmää jouruin orottaan makkarakorin viäres. Ja äippä kehtas viä kuvata mun kärsimystä!

Makkaran jälkee mää olin tyytyväine.

No viikolloppuna mää tosiaa sain taas kaivaa myyriä, mutten löytäny yhtää. Lisäks äiti rimmas mua vähä, mut ei saanu kunnolla, kummää en oikeen pysyny aloillani. Eikä pappa tai mummu henno pirellä mua, ku niistä toi rimmaus on ihan kurjaa puuhaa. Niim mustaki. Mut äipästä ilmeisesti ei. Eipä mulla oo näytelmiäkä aikoihi tiaros, joten mitä turhia repimää vähiä karvoja pois talvipakkasella.

Äippä kävi taas kattomas tämmösiä kauhistuksia ja haisi tosi ourolta ku tuli kotio. Mää olin vähä loukkaantunu, mut äippä kyä vakuutti ettei meille tuu tommosia eikä muitakaa vauvoja. Nääs ku äippä on yyhoo eli yhren koiran hualtaja, ni mää voin olla turvallisin miälin.

Mää loistin muuten täälä kotokulmilla vleksilenkillä tänää. Äippä oli iha ylpeenä, ku yhret setä ja tätiki jokka käveli vastaa, sano toisillee, että "olipa hiano"  Syy tähä positiivisee julkisuutee oli se, et kummää olin vleksin mitan erellä äippää ja sit se äkkiä huikkas "sivu", mää kipitin kiiruusti sen vasemmalle pualelle istuun. Siitä mää saan aina namuja. Ja sit ku äippä sano "seuraa", mää köpötin sen viärellä ja tuijotin sitä. Enkä suatta, ku taas sato namia. No oonhan mää nää hommat osannu jo iätajat, mut äipästä oli niin hianoo, ku mun osaamine näin noteerattii ulkopualistenki silmis.