Tänää oli kiva päivä. Eka me oltii maalla ja käytii äipän kans merkkaan mettäs muutama joulukuusiehrokas. Meikä sai juasta irti mettäs, mut emmää kauheen kauas äipästä uskaltanu lähtee... Luntaki sato ja mää olisin voinu vaikka hukaita sen jäljet lumessa... Täsä mää lumisateen kastelemana.

Sit me lährettii mummolasta suaraa liitelee. Mää en oo ton ihottuman (ja eka äipän laiskuuren) takia päässy kuukautee liitelee ja olin ihan intoo piukas. Ja sen kyä huamas! Meitä oli siä vaan Arttu, Nyyti, Nemo ja meikä ja oikeestaan vaan Nemo ja meikä, sillä Arttu ja Nyyti oli alottanu jo aikasemmin. Mut meillä ei ollu lainka kouluttajaa, ja SEN kyä huamas  Äippä oli ihan SUR-KEE. Se koitti vaan käskee mua istuun ja pysyyn paikalla, vaikka meikä-ressu oli joutunu kuukauren orottaan tätä ihanuutta ja olisin halunnu vaa mennä ja LUJAA. Niimpä mää päätinki sanoo sille suarat sanat. Ja sanoinki sitte - koko reenien ajan

Ja ku meillei ollu opastusta, ni eihän äippä onneton tiänny yhtää, mitä me oltas tehty. Siä oli kyä mulle uus este, semmonen pussi. Mut ei se meikää hämänny, siitä läpi vaan ja lujaa! Ja sitten oli tiätty putkee ja keppei ja hyppyi ja rengas. Mut äippä sohi ihan mihin sattuu ja mää jouruin neuvoon sitä KOKO AJAN. Oli siä sitte ihan kivaaki äipän kans, ku se lopulta tajus, et mää haluun JUASTA. Sillon me verettiin toi muutaman esteen rata ainaski kolme kiakkaa putkeen. Ja puhtaasti, kröhöm.

Kotimatka ei ollu sit nii kiva enää. Mua vähä eto ja mää oksensin poksiin. Yäk. Kai se johtu siittä, et mää pääsin mummolas päivällä vähä syämään hernesoppaa ja maha tais vähä mennä siittä sekasi... No, nymmää sitte vaan lepäilen, sillä ei tonne pakkasee viitti piäni koira lähtee käyskentelee. Ootan vaan seuraavaa liitokertaa ja nään unia, et mulla olis parempi ohjaaja