Kirjurilla on pitänyt kiirettä, enkä ole saanut sitä avittamaan mua tässä plokitouhussa. Sain olla mummulassakin monta päivää, kun toi oli jossain työreissulla. Työ=yök, sanon minä! Se tarkoittaa aina emännän poissaoloa kotoa. Tosin kuulemma se tarkoittaa myös possunkorvia ja muita herkkuja, joten ehkei se olekaan niin paha juttu.

Joulu on kai melki ovella. Tässä oli joku itsepäisyyspäiväkin, mutta mulla se on kuulemma lähes joka päivä. Tosin kai tää kamala ilma tekee sen, että mä en jaksa olla itsepäinen. Emäntä on siitä kai osin mielissäänkin, en käsitä miksi?! Mutta kyllä mä sitten innostunkin, kun innostetaan. Pallo saa mut aina juokseen, äskenkin oltiin ulkona leikkimässä. Mutta taas on kiva makoillakin.

Mä oon kai saunatonttu. Ihan ympäri vuoden. Musta on tosi kivaa maata ylälauteella. Kuulemma Elli-äiti jo vauvakodissa vähän opasti mua saunomisen saloihin, en tiä tykkääkö mun siskot ja veljet, mutta mä saunosin vaikka kuinka kauan. Eilenkin taas ja ehkä pääsen tänäänkin...

Mä joudun kai oleen tonttu vielä jonkun valokuvankin takia. Alla otos parin vuoden takaa joulukorttikuvaussessiosta. Luojan kiitos se ei sentään ostanu mulle tänä vuonna tonttupukua, jota se oli kattellu yks päivä kaupassa. Koirille on kai sellaisia punanuttuja. Mä joudun kuitenkin taas poseeraan jossain korttikuvassa, jonka kanssa emäntä tuskailee. Mä kyllä sanosin, että se on jo liian myöhäistä tälle vuodelle. Eilen se esitteli mulle tän joulukauden ykkösherkkua, piparkakkua, ja koitti samalla ottaa kuvaa. Kyllähän sen tyhmempikin tajuaa, ettei sillon katota kameraan, jos herkku on taivaissa.