Tätä kaikkea löytyi tämän viikon kaksista agilitytreeneistä: tiistaina Martin ja tänään Mimmin kanssa

Tiistaina tekniikkatreeneissä harjoittelimme pakkovalssia ja persjättöä. Yksittäisinä esteinä treenasimme pituutta ja okseria sekä keinulla keinuttellua. Yksittäisesteet teimme remmissä ja ei niissä ollut ongelmia. Tosin sekä pituus että okseri olivat näin harjoittelussa minitasolla, Martti medinä joutuu sitten tosi toimissa menemään vähän pidemmälle/korkeammalle. Pakkovalssaus sujui meikäläiseltäkin ihmeen helposti, mutta persjätössä hypyltä putkelle oli aluksi vaikeuksia. En meinannut millään osata juosta niin lujaa, kuin olisi pitänyt, jotta Martti "ajautuu" takaani oikealle puolelle ja putkeen. Mutta kun opin vaan luottamaan siihen, että kyllä se koira sieltä pers--n takaa tulee, homma alkoi skulata

Muutenkin treeneissä koutsi-Markon mukaan näkyi luottoni Marttiin kasvaneen, kun vein sitä radalla irti eri aloituskohtiin enkä tarrannut niin helposti pantaan kiinni, kuin yleensä teen. Mimmin kanssa tuo "haltuunotto" oli niin kriittistä, etten VIELÄKÄÄN osaa luottaa Marttiin niin paljon, kuin se ansaitsisi Tällä kertaa Maralle saattoi myös heittää lelun palkaksi ilman, että se lähti sen kanssa lymyilemään putkeen Ostin sille seuraavaa kertaa varten testattavaksi narupallon metrin narulla, ans kattoo, miten se toimii!

Tänään Mimmin kanssa Meirän hallilla oli zen taas kadoksissa Eka kierroksella se kuumeni niin, että mm. hyppäsi melkein A:n harjalta päistikkaa alas Ei ainakaan vielä onneksi onnu, toivottavasti ei tullut mitään vaurioita... Lähdössä paikallaan pysyminen oli ihan mahdotonta ja kaiken kruunasi tauoton haukkukomentaminen. Hohhoijaa. Taas muistui mieleen, miksi Mimmin kanssa treenaaminen on jäänyt... No, toka kierros jäi alkuunsa, koska ensin Mimmi räykytti koko ajan, kun koitin saada sitä pysymään lähdössä ja sen jälkeen se lähti hortoilemaan kentän reunoja ihan evvvk meikäläisen tekemiset Eikun neito kantoon ja boksiin miettimään.

Treenien lopuksi mentiin vielä radalle, vaikka meikällä oli todella vaikeuksia "zenin" kanssa Ja olihan se neiti vähän miettinyt, mutta niin olin minäkin. Pystyin tsemppaamaan ja olemaan kuin viilipytty, vaikka Mimmi rähjäsi lähdössä koko ajan. Odotin vaan katsomatta koiraa ja kyllä se sitten vähän rauhoittuikin Ei tehty mitään "järkevää" rataa, vaan juoksutin vaan Mimmiä hyppy-putki-hyppy-putki ympäri kenttää ja välissä mentiin HALLITUSTI A pariin kertaan. Eli loppujen lopuksi: ihan hyvä mieli jäi Mimminkin kanssa treenaamisesta Kun ei vaadi siltä keskittymistä, vaan annetaan vaan palaa, niin molemmilla on kivaa

Viikonloppuna oltiin maalla ja tehtiin parikin umpihankilenkkiä. On kyllä hyvä koiran- (ja emännän...) väsytyskeino

Mun ja Mimmin treenien ajan Mara oli J-enolla "hoidossa". Oli eno sitten tutustuttanut Martin naapurinsa valkoisiin paimenkoiriin... Narttu on aikuinen ja uros pentu (tai ainakin nuori koira). Mara oli ollut ensin ihan häntä koipien välissä, mutta lopulta olivat leikkineet hyvässä sovussa (tai lähinnä kai isot valkoiset oli ajaneet pientä valkoista takaa) ja ainakin Martilla oli ollut hauskaa