Jottei unohtuisi, pitää taas muistaa kehua Mimmiä.

Meillä on viime aikoina ollut entistä harvemmassa lenkkirähjäämiset. Olen pystynyt aika hyvin hoitamaan ohitukset hieman kauempaa ja jos joskus ollaan jouduttu meneen lähempääkin, on Mimmi tosi hyvin pystynyt syömään nameja ja olemaan haukkumatta. Ja jos olen ollut hidas ja se on ehtinyt aloittaa, loppuu rähjäys nykyään entistä lyhyempään. Oikealla tiellä siis ollaan tämän ongelman kitkemisessä. En odotakaan, että Mimmistä koskaan tulisi toiset koirat täysin ignooraavaa, tiiviissä kontaktissa kulkevaa koiraa enkä välttämättä sellaista haluaisikaan, kunhan se pystyisi kohtaamaan toiset äänettömästi =) 

Myös erilaiset käskyt menevät mukavasti perille. SIVU, MAA, IS, PUJO, näitä ollaan reenailtu omaksi iloksi. Huvittavaa on ollut huomata, miten turhaan olen aiemmin käyttänyt ääntäni sanomalla nuo käskyt kokonaan, kun pelkkä etutavu olisi riittänyt =) Sivulletulosta on karsiutumassa pois hassu tapa hypähtää suoraan käteen ja kääntyä sitten sivulle, vaikken vihjesanaa ole muuttanutkaan (paitsi lopputavu jäi pois). Maassaolon kestoakin ollaan koitettu pidentää, omassa pihassa menee usein jo 2-4-2-6-2 sarja ja voin kierrellä ja kaarrella Mimmin edessä, sivulla ja takana sen pysyessä maassa.

Tämmöttis.