Tuntuu vähä hölmöltä kirjotella tän plokiotsakkeen alla, ku musta on ollu vauhti kyllä tosi kaukana viime aikoina. Onneks antipiootit on auttanu mahavaivoihin eli enää en oo ykäilly aikoihin. Oikeastaan on vähä harmiki, että kuuri loppuu, on meinaan ihan huippuhyviä troppeja! Joudun vähä näkeen vaivaa niitten eteen eli joudun kiäriin ja passaan ja vaikka mitä. Mutta mähän temppuilen kyllä, kun palkkana on sellanen pilleri.

Ei tosiaan kuulu mulle mitään ihmeitä. Lenkkeilyt ei paljo kiinnosta, ku tiet on ihan kurjia märkiä sepelireittejä. Enkä mää räätälin ohjeiden mukaan ihan kauheesti saiskaan viä urheilla, vaikka emäntä kyllä sano, että tällä viikolla siirrytään normaaliin rytmiin enkä mää ole enää potilas. Hä? Kuulemma ruokailu ei kuiteskaan muutu ihan entiselleen, sillä emännän miälestä mää oon tällasena surkeen laihana parempi! Totta on, että ny ei valjaat kiristä, mutta kattois ny itteensä! Ainanen valitus, ettei vaatteet mahdu päälle ja on jotain jenkkakahvaa siällä ja täällä. Tekis itteki jotain eikä pätis mun sairauden kustannuksella. Mää saatan vaikka kuihtua pois, jos tästä viä laihdun. Toivottavasti pääsen taas pian mummolaan syämään.