Kelit lämpeni ja tänää mää pääsin neljän russelipojan seurassa umpihankilenkille. Mää olin porukan vanhin tai ainaski toiseks vanhin ja luulin, et sitä olis vähä kunnioitettu. Mutta mitä viä! Se nuarin, Luto (=Pluto) oli ihan älyttömän rasittava. Se luuli, et meikä on joku helppo tapaus eikä uskonu sittenkä, vaikka mää sanoin sille KOVAN sanan MONTA kertaa Siinä se vaan roikku: takaapäin, sivustapäin, ihan mistä vaan, aina se oli köyrimässä meikäläistä, hyvä etten hankeen hukkunu sen taakan kanssa Oli meinaan pikkasen raskasta taittaa matkaa hanges, ku oli semmonen kuarma seläs...

Täs koko kööri. Meikä "tervehtii" sitä ruattalaista Nikkee (=Snigge), mut se ei ymmärtäny viä suamee.

Ja tässä se himoköyrijä meikän kimpussa... (No emmää sitä niin tosissani ottanu, ihan kiva nuarimiäshän se oli. Kyä me voiraan joskus viä yhres lenkkeillä )

Oli pikkasen lumista... (kuvien huano laatu johtuu siittä, et ne on kännykällä otettuja)

Sen reisun jälkee mää sain hetken hengähtää kotona, ennenku lährettii taas autolla meneen. Tänää oli taas liitoehtoo. Mää olin tosta miässeurasta eka vähä voipunu ja äippä väitti, et sen takia mää verin sen eka raran ehkä 2 kertaa kolmesta puhtaasti (muistaakohan se ny väärin..). Mut kummiski, aika hianosti meni! Mut sitte toka ja kolkki kerta ei enää mennykkä niinku elokuvis, sillä äippä sekos ihan täysin Se oli mulle TOSI ilkee, vaikka mää halusin vaan käyrä vähän kertaamas Veeralle sen poksin kupeella, kumpi meistä on näitten reenien kuningatar Äippä halus kummiski leikkiä littaa ja juaksi mun perässä ja karju pää punasena. Ja sitte ne kaikki muukki huusi mulle: Veeran iskä, Riitta-täti, Nemon äippä, meirän kouluttaja ja halus leikkiä mun kans. No sitte äippä tarras kaameilla kynsillään mun niskasta ja tälläs mut hypyn taakse ja anto satikutia. Ihan tyhmää ja epäreilua Miten mää sitte enää olisin mitää välistävetoja sen miäliks menny? Ja varsinki, ku se suurinpiirtein koitti vauhrissa kiilata mut hypyn yli Nou Vei!

No vika kerta meni kai sitte jotenkute ja se välistävetoki onnistu, ku äippä tajus, ettei sen tartte muhun vyysisesti käyrä käsiks, vaan vähä kääntää kehoonsa ja näyttää, mitä pitää tehrä. Yks hyppy tais jäärä välistä, mut pussit ja muut meni sit ookoo. Ja päästiin kotio. Ja mää sain ruakaa. Ja nymmää NUKUN, sillä oon PIKKASEN väsy.