Tänään vietimme taas Martin kanssa iltaa Kangasalla Jaanan opissa. Uutena asiana opiskelimme luoksetuloa ja lähellä pysymistä. Ensin kuitenkin kertasimme viikon aikana treenattua kosketusalustaa, tällä kertaa koira pidettiin irti. Martti meni aivan loistavasti ja haki kohteen jo vähän kauempaakin Poika oli joka kerta koulutustilaan tullessaan aivan intoa piukassa häntä vispaten

Toisella kierroksella aloimme harjoitella luoksetuloa. Harjoitus kulki seuraavasti: koira irti, kun se tarjoaa kontaktia, 1) naksauta, 2) liiku koirasta poispäin, esim. askel taaksepäin ja 3) palkkaa koira lähelle eteesi (nami avoimessa kädessä niin, että koira selkeästi näkee sen. Teimme 3 x 30 sekunnin harjoituksen per koira. Martti oli todella motivoitunut ja treeni meni juuri kuten pitikin. Hiottavaa toki on omassa palkkausnopeudessa ja siinä, että käsi meinasi väkisin mennä taskuun liian aikaisin. Ajoitus on kaiken A ja O! Eli aina ensin haluttu käytös, merkataan se naksulla ja sitten vasta palkka...

Kolmannella kierroksella korvattiin naksu vihjesanalla. Martin, kuten Mimminkin, kohdalla "tänne"-sana on kokenut pahan inflaation väärin käytettynä. Olen karjunut sitä kuuroille korville, kun koirat ovat kiinnostuneita jostain aivan muusta eikä luoksetuloa voi ko. tilanteissa edes teoriassa olettaa... Niimpä ajattelin vaihtaa vihjesanan "tule"-sanaan, JOS sitä en niin automaattisesti alkaisi käyttää väärin Eli taas 3 x 30 s per koira: 1) kontakti, 2) "tule", 3) liiku, 4) palkka. Martti meni aivan täydellisesti

Viimeisellä kierroksella vielä vaikeutettiin edellistä harjoitusta siten, että otettiin mukaan Jaana-häiriötekijä, joka liikkui samassa tilassa koiran reenatessa. Jos koira lähti Jaanaa kohti, piti heti antaa vihjesana ja muutenkin, jos koiran kontakti välillä häilyi, niin "tule"-sanan vahvuutta testattiin. Martti pysyi kyllä ihailtavan skarppina, hienoa! Nyt vaan tätä reeniä normaaliarkeen, ensin kotona häiriöttömässä tilassa, sitten vähitellen yleistäen muuallakin.