Tänää suunnattii taas äipän kans liitokentälle, mut eipä siä niin hianoo sit heti ollukka. Siä oli meinaa Riitta-täti, jossta mää kyä kovin tykkään, mutta ku sen piti taas kyniä mua Se on ihme tyyppi: joka kerta kumme nährää, sen tarttee aina repiä ja raastaa meikäläistä. Nytte sillä oli viä joku uus vehjekki, jota testattii tiätty eka meikäläisee, koekaniinii. Karvaa lähti niin peevelisti, mut kaikkee ei nyhretty, ku äippä raahaa mut taas johki typerää näytelmää. Ja kaiken huipuks Riitta-täti sano, et meikälle ei saa syättää  juur mitää tällä viikolla, kummää oon kai liian paksu taas ja se näytelmän tuamari tykkää jälleen kerran anorektisista parsoneista Mää EN KÄSITÄ, miksei toi äippä tajuu?! Mää EN HALUA näytellä, tuamarit ei musta tykkää ja muuteski se on ihan ajan ja rahan haaskausta koko touhu  

Onneks siä kentällä pääsi kuiteski liiteleenki Eka hyppy-hyppy-läpi-hyppy-hyppy, sitte hyppy-läpi-hyppy-käännös-läpi. Ihan kivaa, mut äippä taas hosu käsillää vähä mihin sattu ja mää koitin parhaani mukaa tulkita mitä se tarkotti. Ihan hyvin hokasinki. Sit toisella kertaa me mentii vaan keppejä. Verkkohärdelleistä poistettii yks siitä välistä ja se vähä ekaks hämäs mua, mut sitte mää osasinki kepitellä tosi hianosti ilman sitä, ku äippä vähä paremmi näytti mistä mennä. Kotonaki kai aletaa vähentää noita verkkoja pikkuhiljaa ja sitte mää osaanki joskus tulevaisuures kepitellä ilman niitä

Vika kiarroksella oliki ihan uus este: KEINU. Siinä pitää topata siihe loppupäähä ja varrota, ku se keinu tömähtää maaha. Marjut-täti vei mua hihnas ja äippä karju OROTA ja anto namia, kummää olin siä loppupääs. Sitä hinkattii muutama kerta ja sitten lopuks pirettii hauskaa: hyppy-läpi-hyppy-käännös-läpi-hyppy-käännös-läpi-hyppy-käännös -rataa, mut eihän äippä sitä pystyny montaa kiarrosta menee, vaan alko mokailee ja mun tartti taas vähä ojentaa sitä Mut aivan mahtavaa kyä tommone juaksureeni, pitää vaa ton äipän koortinaatioo reenata viä PALJO.