Aloitetaan kuluneen viikon kuulumiset agilitystä. Tiistaina olimme ekaa kertaa Procaniksen jatkokurssilla. Mara oli ryhmän ainoa uros, muut olivat jo alkeista tuttuja tyttöjä. Mara kävi kaikki odotusajat tosi kuumana enkä meinannut millään saada sen huomiota pois rataa suorittavasta kaverista. Teimme pientä radanpätkää, jossa hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki-hyppy. Koira piti jättää hypyn taakse ja itse mennä suoran putken päähän saakka, jotta ehti ohjaamaan seuraavalle hypylle ja siitä eteenpäin. Meille tuo pitkä etäisyys paikallaolossa oli tosi haastavaa, mutta muutaman karkailun jälkeen Martti malttoi pysyä tarpeeksi kauan aloillaan  Olin tosi tyytyväinen siihen, eikä tarvittu mitään liinojakaan apuna. Kun tehdään yhdessä rataa, sen huomio on 100 % meikäläisessä eikä se silloin hingu toisten luokse  Lisäksi harjoittelimme taas nokkimista puomin alastulolla, Martti ei oikein vielä kestä sitä, että menen itse kauemmas tai että jätän sen puomille istumaan. Tätä täytyisi treenata nyt kesän aikana ahkerasti! Meillähän on enää yksi kerta ennen kesätaukoa ja sitten treenit jatkuvat elokuussa.

Herra uimamaisteri

Kotona meillä on ollut pientä valtataistelua. Martti on murissut Mimmille sängyssä muutamia kertoja tosi vihaisesti, mistä se joutuu kyllä aina häkkiin nukkumaan. Yleensä sieltä tulee sitten pois nöyrä poika... Muutenkin se tuijottelee välillä Mimmiä ihan turhasta (minun mielestäni) ja murisee ja jonkun kerran on päässyt rähinä päällekin, mutta ilman vaurioita ollaan (toistaiseksi) selvitty. Onhan tämä välienselvittely tietysti ollut odotettavissakin, sillä Mimmi ei ole pistänyt jätkää vielä lainkaan kuriin. Eihän ihminen tietysti voi koirien asetelmaa väkisin muokata, mutta kaikkeni teen, että järjestys meillä on jatkossakin 1. minä, 2. Mimmi, 3. Mara  Muuten kun poika on tosi kuuliainen ja nöyrä ja muiden koirien edessä alistuu helposti eikä ole mikään kukkoilija. 

Ja sitten siihen kesäharrastukseen  Oltiin helleviikonloppu maalla mökillä ja Martista tuli kerralla melkoinen uimamaisteri! Kauaa se ei onneksi vedessä kerrallaan pulikoi, mutta joka ikinen kerta, kun mamma pulahtaa veteen, sen on pakko hypätä laiturilta seuramieheksi  Välttämättä en tiedä onko se niin mukavaa, kun iholla ui parsonherra, kauhovia tassuja saa ainakin väistellä

Kesälelu houkutteli myös Mimpsun uimasille

Kyllä maalla vaan on niin ihanaa olla! Koirat irti aamusta iltaan pihalla, itse tietysti siinä jää lenkittämättä, mutta eipä näillä keleillä paljoa jaksaisi kävelläkään  Arki on kuitenkin taas edessä, joten seuraavaa mökkireissua odotellessa...