Huamaa kyä hyvin, et loma on ohi. Mää saan taas makoilla päivät pitkät yksikseni ja iltasinki emäntä on alkanu jättään mua yksin. Ei onneks joka ilta. Toisaalta arki on kivaa, mää ku tykkään rutiineista. Mut oli siinä lomas hyvätki pualensa varsinki, ku sai möksällä juasta irti. Jahrata ovaria ja myyriä... No, onneks mää pääsen viikonloppuna maalle!

Mun äippä on taas alkanu naksuun. Se on aina sillon tällön naksunu ennenki, mut ei pitkään aikaan enää. Mää luulen, et se johtuu tosta iästä. Ei senkää nivelet enää oo ihan priimakunnos. Mut naksumine on mulle hiano homma, sillä sillon mää saan aina namia. Ja yleensä äippä naksuu sillon, ku me nährään lenkillä joku tyyppi porukoinee. Sillon naksuu ja paljo ja namia sataa. Ja mää oon tai-ta-va.

Mää tapasin yks ehtoo uuren poikakaverin. Tai no, ihan nassikkaha se viä on ja tosi lapselline. Se on iso ja vaalee ja nimeltänsä Wäinö. Ehkä me joskus lenkkeillään yhes. Äippä on tyytyväine, ku mää oon saanu näitä hyviä poikakokemuksia. Eetu, yks Leo, yks mäyris, tää Wäinö... Mulla ku ei varsinaisia kavereita juurikaan ole. Oon sellanen erakkoluanne nääs.