Äippä piti ku pitiki lupauksensa ja meikä pääsi tänää piiiitkästä aikaa liitelee Mut sitä ennen me nukuttiinki koko päivä ja mikäs siinä, mää tykkään ottaa rennosti. Mut ku äippä pakkas reenikamat oottaan eteiseen, mää en meinannu millää malttaa oottaa!! Me mentiinki vähä pitempi matka ku kesällä, ennenku päästiin itte asiaan. Me nimittäin liirellään talven ajan täälä. Eli ei niin kauheen kaukana kummiska.

Siä perillä kuulin heti, et siä on muitaki tyyppejä. Kesällähä me jouruttii aina oleen autos, ku yks reenas, mut nymme päästii vähä lähemmäs eli me oltiin yksiöissämme siä hallis. Mikä tympeintä, äippä heitti mun kämpän päälle peiton enkä mää nähny siältä mitää Mut kuulin kyä!

Mua ei paljo hämänny uus ympäristö, ei kiinnostanu tutkia nurkkia sen tarkemmi, ku näin ne esteet! Ne oli vähä eri värisiä ku kesäset, mut ihan kivoilta ne vaikutti heti ensnäkemältä Äippä tyhmä vaan komensi mua oleen paikalla ihan yhtä kovasti ku pihallaki. Ei olis saanu yhtää hiipiä, ei. Mää olin siitä kyä vähä eri miältä ja kerroin sen äipälle kuu-lu-vas-ti Meirän rata oli öpaut tämmöne. Äippä ei oo häävi piirtäjä eikä sen muistika oo ristallinkirkas, joten tää ei välttämättä oo ihan sataprosenttista vaktaa.

Eka me mentii pari kertaa tollai alaosasta alkaen. Ja meikä oli - kröhöm - aivan sureveeni ja sain kehuja. Noo, sitte toka kiakka jäi meikän osalta vähä lyhköseks, ku kommentoin äipälle vähä liikaa sen paikka-käskyjä ja jouruin kipinkapin takas kämppääni Lopuks mentii viä silleen, et eka ihan nollarata kute eka kiakallaki ja sitte lopuks rata väärippäi. Ja seki meni mulla ihan nollille ja äippä kehu tosi paljo Mut kaikki kiva loppuu aikanaa ja koska äippä jo kylpi hiästä parin juaksuaskelee jälkee, ni me lährettii sit kotio. Vähä kyä mahtavaa päästä taas liitää viikon päästä!