Huippuhianot ilmat ollu! Mää oon ollu niin paljo ulkona, että oon melki auringonpistoksissa ja kovin kovin väsynyt. Viikonloppuna mää sain uuden lelun, joka on kuvassa alla. Uskomattoman kestävä, en oo viä saanu rikki (huom, yritetty on..). Siihen saa vettä sisään ja se ruiskii mukavasti suuhun, ku sitä pureskelee. Sillä oon sit leikkiny pihalla, ku emäntä on kitkeny rikkaruahoja. Oon auttanu sitä parhaani mukaan ja jatkoin arkeolookisia tutkimuksiani nyt omassa pihassa. Tein pari mahtavaa kaivausta ja otin myäs näytteitä vaahteranrungosta. Suutuin emännälle tosi paljo, ku se tuli kiältään mua. Tiäs mitä historiallisia aarteita mää olisin löytäny!

Eile oltiin Erkin kans iltakävelyllä. Oli ihan kivaa. Erkki hoiti mun silmiä, ku ne on vähä rähminy. Nuali siis rääpät mun silmäkulmista. Se oli vähä liianki innokas velihentovalkonen (no ei kovin hento) ja mun oli lopulta pakko pistää stoppi sille hommalle. Olihan se toisaalta kivaakin, ku toinen niin hualehti.. Erkki on kiva, mut vähä liian nuari, että kattosin sitä "sillä silmällä".

Tänään oliki sitte järkytysaamu. Meille ryykäs emännän kummituspojan perhe, jossa on kolme piäntä ihmistä, isä, äiti - ja Tytti. Pentuna mää siädin sitä, mutten enää. Enkä mää tajunnu eka, ku ne toiset oli eristäneet ittensä koiraportin taakse, mitä pihalla oikeen tapahtu, mut sit ku mää pääsin kattoon ikkunasta takapihalle, mää tajusin: Tytti on MUN pihalla. Mää suutuin aivan hirveesti ja olisin menny samantiän vähä kurittaan sitä, mutta sen sijaan mää jouduin portin taakse pikkumakkariin. Noh, ei mua yhdet koiraportit pitele, mää sain irrotettua sen portin ovenkarmeista.. Harmi, et mut kyärättiin takasi ja portti pantiin uudestaan kii. Yritin sit toista taktiikkaa. Ku olen kerta näin piäni, ni niitten portin piennojen välistähä mää pääsen kätevästi. Noh, täyty todeta ettei ollut viksu veto: pää meni toiselle pualelle, mut hartioista jäin toiselle. Emäntä siinä vaan katto, että ku oot siihen ittes pannu ni kai siitä pääset poiski. Tosi törkeetä! Sain onneks vedettyä pääni siitä välistä enkä kyllä yrittäny sitä konstia enää toiste.

Onneks se porukka lopulta lähti ja mää sain olla niinku kotonani sekä sisällä että ulkona. Ja on ne piänet ihmiset joskus ihan kivojaki, mää hoidinki vähä sitä piänintä ja kuulin kyllä, ku emännän kummituspoika sano tykkäävänsä musta. Ku mulla on niin piäni nenä.