Kuten äippä tos alempana kerto, se koittaa tekemällä tehrä meikästä sairasta Niimpä mää kävin taas T-tätin pakeilla Pi-Pis. Se valutti tällä kertaa meikästä kaks putiloo verta. Mää olin tosi reippaasti tilantees, pää äipän kainalos. Tiätty, emmää piäniä piikkejä pelkää T-täti koitti lisäks irrottaa musta karvoja teippiharjalla, mut eihän se onnistunu. Sen sijaan se tutkaili jollain mikroksoopilla sitä teippiä ja totes, ettei meikäs oo hiivaa, täitä tai kirppujaka Pikkasen ihmettelen, mistä se semmosta ees epäili, sillä mää en oo mikään leipuri ja oon kyä NIIN puhras neito, ettei mussa mitään loisia vois kuvitella ollakkaa!

Siittä toisesta veriputkilosta T-täti katto tulehrusarvot ja jonku hematoriitin. Tulehrusarvot oli alhaset ja hematoriitti pualestaan niin hyvä, ettei oo pelkoo ainaska ameniasta Se toinen putkilo lähetettiinki sitte Tampesteriin saakka tutkittavas, ei osannu T-täti siittä kattoo jotain kilpiarvoja. Hiukka outoo musta seki, sillä näkeehän sen jo paljailla silmilläki, ettei mulla mitään kilpee oo No olihan se selvää, ettei sitä kilpee löytyny eli mää sain - luannollisesti - näiltä osin terveen paperit.

Äippä joutuu siis hakeen musta sairautta erelleen. Kutkan syy on torennäkösesti T-tätin mukaan apotia tai allerkia. Apootikoilla nääs kuivaa iho pakkasella ja kesällä ne nauttii olostaa. Ihan niinku mää. Mää RAKASTAN lämpöö ja aurinkoo Niimpä mää toivonki, että tää kutka alkais kevään myätä häviää, sillä muuten äippä karsii mun jo muutenki heikon ruakakupin sisällön ihan olemattomii.