Emäntä palas töihi ja mun elämä muuttu tasasen tylsäks kertaheitolla. Viime viikko oli ehkä tylsin ikinä, ku emäntä keksi viä lähtee johki jumppaanki ilman mua. Sen jälkeen se sitten käveliki lenkillä tosi kankeesti ja sitä joutu orottelee.

Viikonloppuna mää sentäs sain olla mummin ja papan luana, ku emäntä kehtas mennä Pirkkahallille koiranäyttelyyn ilman mua ja viä MOLEMPINA päivinä. Toisena kai se talkoili jotain ja tänään se kävi kattomassa parsonit. Kuulemma tampesterilaiset ja sukulaiset pärjäs hyvin. Mää olisin tiätty pessy koko sakin, mutta emäntä vissiin antaa muille tasotusta, ku mää en saa enää näytelmissä esiintyä.

Elikkä tylsää on ollu, ei ees kuvaa oo laittaa. Viikonlopun piristys oli kyllä eile, ku maalla meirän perään kisko ittensä irti jo toistamiseen se iso vaalee, josta oon täälä ennenki kertonu. Emäntä oli kyllä hitsin nopee, sillä se ehti taas siapata mut syliin ennenku mää ehrin vetää sitä tyyppiä kuanoon ja sit emäntä huusi ku hyeena tai jotain (tarttee sanoo, että olin aika ylpee siitä) sille isovaaleelle ja se tais pelästyä sitä ja juaksi pakoon. En oo kyllä emäntää useinkaa nähny niin vihasena ku se sille oli. Siks määkään en uskaltanu sanoo oikeen mitään, ku emäntä hoiti puhepualen niin hyvin.