No ei meillä kai viä Nokian kaltane riisi ole, mutta vesionkelmia kummiski. Äippä pesee mun tassutki kai keitetyllä vetellä, mut ei sentäs onneks kiahuvalla! Ku meirän vesi haisee ny pahasti loorille. Äippä kyä itte käy suihkus, mutku mun tassua hoiretaan muuteski varpivälitulehruksen takia, ni äippä ei halua siihen loorivettä suihkuttaa. Juamavesi me ollaan haettu mummolasta. Ei tää ny viä miteskää hankalaa oo, mut tiätty jos onkelma laajenee. Toivottavasti ei.

Mää tutustuin yks ehtoo TAAS uuteen poikakaveriin. Tai tää oli kyä viä ihan nulikka, nimeltänsä Tarmo. Se on mun HYVÄN YSTÄVÄN Eetun ottopikkuveli. Musta ja iso kans, mut ei sama ku Eetu. Kuulemma joku vlätti. Ekaks mää ärisin sille melkosesti, koska ei siitä viä ottanu selkoo onks se pikkuveli vai -sisko. Mutku äippä ja Eetun äippä vakuutti, et on se veli, ni kyä mää sen sitte hyväksyin.

No sitte mää pääsin myäs Lukan ja Tessun kans mettään juakseen. Ihan kivaa meillä oli. Äipät teki jotain ihme järjestelyjä mettäs ja mää jouruin oottelee vähä liian pitkään autos. Tänää me sitte ajeltii takas sinne mettään, mut ny en nähny poikia, vaan olin autos joittenki ämmien kans. Ja sitte mun piti mettäs haistella verenhajua ja kulkee mättäillä. Mää olin ihan että, voi vee. Haistoin heti, mis päin se saalis makas ja meinasin hakee sen siältä kuleksimasta. Äippä haro vastaan ja aina vaan uurestaan kisko mua väärään suuntaan ja hoki, että "jälki". Voi elämä, mikä tyyppi!

Mää olin niin tylsistyny, että päätin lähtee ihan vaan pois koko mettästä ja jättää raadonki sinne. Alko niin ärsyttään. Pitihä se arvata: en saanu lähtee poiskaa, vaan pakko oli mennä äipän kans metikköö. No, saimmaa lopulta ottaa sen kintun siältä mettästä ja vähän aikaa sitä kanniskella. Mutta täytyy kyä sanoo, että vois toi äippä luattaa muhun vähä enempi. Miks laukata kauheet kaarrokset mettäs, ku vois suaraan juasta sinne, missä saalis on???

Ny kyä väsyttää ja kovasti. Ja tissikki on viä pullollaa.

(Toim. huom. Tällä kertaa kokeiltiin vaan lyhyttä, ehkä n. 40 m x 40 m L:n muotoista jälkeä yhdellä kulmalla siis. Tänäään jäljestys ei kuitenkaan Mimmiä kiinnostanut pätkääkään, muut hajut veivät mennessään. Toki sitten kaato kyllä kiinnosti, kun sinne mentiin. Seuraavan kerran aion kokeilla Mimmille ihan pelkkää TOSI lyhyttä, suht tuoretta pätkää, josko se hiffaisi homman jujun paremmin niin. Tänä kesänä ei homma oikein ole jostain syystä kiinnostanut.)