Mun residenssissä kävi eilen miäsviaras: vanha naapurini Veeti. Veeti kertoki jo oman versionsa meirän tapaamisesta plokissaan eikä mulla siihe mitää lisättävää ookkaa. Me näytettii äipän kans Veetille ja sen äipälle kunnon kiarros meirän lenkkimaastoja. Harmi, et oli pimeetä ja me kuljettii vaan täs kylällä, sillä mää uskon et meillois ollu nastaa juasta jossai vapaana. Mut ku toi äippä on nii pelko, ettei se uskalla päästää mua irti muuta ku jossai sysimettäs. Ja sinne ei oo asiaa ku valosaan aikaan. Että josko me saatais Veeti trehvit aikaseks joku kerta päivännäöllä?

Tosin emmää tainnu tehrä Veetiin enää vaikutusta, se meinaa halus meiltä pois lähes samantiän ku oli tullu sisälle. Mää ku olen tällane leidi enkä oikeen ymmärtäny sen kohkaamista. Mun olis vissiin tarvinnu alentua leikkiin, vaikka oon jo aikuine. No, me oltiin sit tälleen viksusti ja vähemmän vilmaattisesti. Mulla on jokku ihme silmävalot ja Veeti ei haluu tulla yhtään lähemmäs. Mut tervetuloo Veeti meille vaan uurestaan, mää oon vähä huano osottaan kiinnostusta, vaikka OIKEESTI olisinki kiinnostunu. Esitän vähä vaikeestitavoteltavaa. Ehkä liianki torentuntusesti...