Tänään reenattiin taas Jaanan ohjauksessa. Teema oli tuttu: kontaktissa lähellä pysyminen (=seuraaminen), mutta nyt periaatteella "koira liikuttaa kontaktilla ohjaajaa". Eli kun koira pysyy kontaktissa, liikutaan eteenpäin, kääntyillään, mutkitellaan tms., kunhan pysytään liikkeessä. Jos koira katsoo muualle, ohjaaja pysähtyy ja matka jatkuu vasta kontaktilla. Nyt koiralta myös vaadittiin palkkaan pitempää seuraamista, käytettiin kolmosen kertotaulua. Kuulostaa helpolta, eikö?

Meillä reenit meni aivan mahtavasti! Mimmi oli kerta kaikkiaan TAI-TA-VA. Kotona oltiin viikon aikana reenattu suhteellisen vähän, sillä Mimmi oli tässä välillä taas hoidossakin muutaman päivän. Lenkillä oltiin epäsäännöllisesti tehty kakkosen kertotaululla seuraamista, mutta ongelmana oli hieman käytöksen nimeäminen. Mun vanha tuttu "seuraa"-käsky toimii jotenkin huonosti, ilman käskyä menee jopa paremmin.

Anyway, me tehtiin tänään joka koirakko kolme harjoituskertaa. Kaksi ekaa kertaa mentiin 2 minuuttia tuota kuvaamaani harjoitusta eli koirat liikuttivat kontaktilla ohjaajaa, joka yritti palkata sitä "noin kolmosen kertotaulu"-vahvistetiheydellä. Mimmi seurasi tosi nätisti, paljoa ei eka kierroksellakaan tarvinnut pysähdellä. Se ei lainkaan harrastanut enää sitä vilkuilua, jota vielä pari viikkoa sitten seuraamisemme oli. Toka reenissä en tainnut pysähdellä senkään vertaa kuin ekassa, vaan Mimmi seurasi loistavasti kontaktissa mun mutkitteluani. Viimeinen kierros oli siten enää minuutin kestoinen ja siinä ehkä Mimmi alkoi vähän väsyä ja heti, kun ympäristössä oli enemmän häiriötä (tokaryhmäläisiä), sen kontakti hieman enemmän herpaantui.

Kotiläksy: tätä "liikutusreeniä" eri ympäristöissä, häiriötä pikku hiljaa lisäten. Jos näin loistavasti sujuisi joskus tuolla arkilenkeilläkin, niin huhhuh... Nyt täytyy kyllä vielä kehuskella sen verran, että Mimmi on tässä viime aikoina tehnyt hieman parempia ohituksia ja toisaalta mä olen pystynyt välttämään niitä tilanteita, joissa se joutuu väkisin ikävään kohtaamiseen, josta se ei vielä(kään) selviä. Mutta babystepsein me tässä etenemme, ehkä tuo otuskin alkaa tässä 4 ikävuoden tietämillä pikku hiljaa aikuistua. Vai mitä tästä kuvasta voisi päätellä =)