Tänään toistamiseen Kangasalla. Huono omatunto, ei juurikaan reenattu viikon aikana. Pelkkiä huonoja tekosyitä, kuten saikku ja porukoilla lepääminen. Oikea syy laiskuus, saamattomuus jne. No, oltiin me sentään muutama kerta otettu viikon aikana kosketuskeppi esiin ja kyllä Mimmi sen tajuaa. Mutta kotitehtäväksi saatu sovelllusten harjoittelu oli jäänyt.

Aluksi saimme ihastella operantin ehdollistamisen metodein pennusta asti koulutetun poliisikoiran hajuerotteluharjoitusta. Ja siinä välissä tämä reilu 50-kiloinen sakemanni kävi pusuttelemassa yleisönsä =) Oli kyllä upea seurata koiran työskentelyä!

Me teimme taas kolme harjoituskierrosta. Eka kierroksella me tehtiin vain tuttua kosketuskeppireeniä minuutin ajan. Meni ihan ok, tosin Mimmi oli taas hirveän kiinnostunut tilasta, sen hajuista ja yleisöstä eikä ihan osannut keskittyä kuten kotona. Toka kierroksella päätin testata kosketusalustaa, jota Mimmi ei aiemmin ollut nähnytkään. Kosketusalustana toimi punainen hiirimatto. Mimmi sai näin ekalla harjoituskerralla naksu+palkan jo alustaan päin suuntautuvasta liikkeestä, sen ei vielä tarvinnut sitä tassulla koskea. Jotkut ryhmän jäsenet olivat harjoitelleet tätä jo aiemmin ja oli hauskan näköistä, kun koirat kerta toisensa perään kävi täppäämässä alustaa tassullaan saadakseen palkkaan.

Vika kierroksella jatkoin Mimmin kanssa kosketusalustalla, tällä kertaa vaatimustaso kasvoi siten, että sen piti koskea tassulla alustaa saadakseen naksun ja palkan. Oli ihana nähdä, miten Mimmin päässä selkeästi näytti raksuttavan. Ensin se koitti van haistaa alustaa ja katsoi mua, että "heruuko sitä namia?". Kun ei herunut, se sitten tosi nopeasti tajusi, että hei! munhan täytyy koskea sitä etutassulla näin, niin sitten palkitaan! Ja sitten se tosiaan koski aina tassulla alustaa sen lyhyen minuutin reenin ajan.

Seuraavan viikon aikana pitäISI reenata jotain sovellusta sekä tietysti keppiä ja/tai alustaa ihan perusreeninä. Vielä en ole keksinyt, mitä sovellusta alan harjoitella, ainakin muutaman päivän ajan aion jatkaa tuota ihan perusreeniä, jotta siitä tulisi vähän enemmän automaattista. Ja ihan ekana aion käydä ostaan sekuntikellon! Sekä mun että Mimmin on paljon helpompi reenata, kun on selkeä alku- ja loppu reenillle. Päässä ei oikein pysty laskemaan esim. minuuttia, jos samalla pitää toisessa kädessä olla naksu ja keppi ja toisessa namit ja vielä toimia jotenkin järkevästi =)

Uskomatonta se vaan on, miten nuo pienetkin aivotyöhetket pienen parsonin väsyttävät. Mimmi nimittäin meni heti kotiuduttuamme ja syötyään nukkumaan ja tuossa se nyt tuhisee onnellisena. Sillä pikku herneellä päässä on taas ollut työtä =)