Mahtis viikolloppu takana! Mää oon ollu lähes koko aika takapihalla ottamas arskaa. Muuta en oo jaksanukka, ku on niin lämmintä. Eilen täälä oli pihatalkoot. Mää luulin, et mää pääsen putsaan meitin taloyhtiön tilukset myyristä ja häätään kissat täältä, mutta mitä viä! Äippä jätti mut takapihalle ja lähti itte kantaan risuja. Vähä törkeetä. Viä törkeempää oli, et se lähti paistaan MAKKARAA ja telkes mut sisälle siks aikaa. Vääryys.

No onneks mää sain sentäs auttaa äippää takapihalla. Se kitki jotai voikukkia ja mää autoin sitä tarkistamalla, ettei niistä voikukista jääneissä kohrissa ollu myyriä tai muita vihulaisia. Jostai syystä äippä anto mulle noottia siitä hommasta

Talkoopäivän jälkee oliki kiva vaan tarkkailla paadenpaadenis naapurin touhuja ja uneksia niistä myyristä.

No sitte se paimennusosasto. Jösses. Meille tuli eile kolme piäntä ihmistä äippänsä ja isänsä kans. Yks niistä oli äipän kummituspoika. Mää tunnen ne tyypit ja mulle niitten viarailu on aika raskas. Jourun nääs vahtiin niitä koko aika, ne viä mun lelut ja juaksee ympäri kämppää ja mun tarttee mennä peräs. Ei ihme, et kunne lähti, mää nukuin koko illan.

Tänää mulla jatku paimennustehtävä, sillä äipän kummitustyttö - piäni ihminen kans - tuli vuarostaa käymää. Tätä viarailua äippä jostai syystä jännitti, kummää en oikeen oo tullu sen tytön kans sen miälestä juttuu ja viimeks jouruin oleen portin takana koko aika. Mut nymmää en joutunukkaa portin taa, ku se tyttö ei enää pelännykkä mua. Mitä viä, se KOMENSI mua! "Mimmi EI", Mimmi EI TULE"! Ja mää olin ihan äimänä. Äippä kehu mua tosi paljo, ku väistin sitä piäntä ihmistä nätisti ja olin muuteski kiltti. No totta kai, mikskä se mua luulee  Mut kyä se mua ressas aika tavalla! Ja siittä en tykkää erelleenkä, et niitä piäniä ihmisiä nostetaa sylii. Sillo mun on ihan pakko vähä ottaa sukasta kii... Tää paimennussessio otti kyä niin voimille, et mää en taas jaksa muuta maata.