Molemmat koirat pääsivät fysioterapeutti-Kirsin käsittelyyn tällä viikolla. Mimmillä edelliskerrasta olikin ehtinyt kulua jo 7 kk ja neidin selkä oli kyllä taas vähän jymähtänyt. Liikkeissä Kirsi pani merkille, että Mimmi varaa painoa enemmän vasemmalle takajalalle ja menee mielellään vasenta laukkaa. Tuon laukkaamisen olen toki itsekin huomannut, Mimpsu harvemmin ravailee. Martti taas vetää mieluusti ravilla vaikka kuinka lujaa

Mimmin käsittely oli hieman hankalaa, koska ilmeisesti selkään vähän sattui. Sieltä löytyi sormenpään kokoinen jumi, joka saatiin hieromalla liukenemaan. Mimmi tuntuu jumiutuvan tasaisesti, sillä kesällä jumi oli oikealla, nyt vasemmalla. Mitään vakavaa neidin kropassa ei ollut ja seuraava käyntikerta on sitten kesäkuulla. Ilo oli huomata, että vaikka nyt ollaan käyty taas agilityssäkin, ei se kuitenkaan Mimmille tee haittaa. Niveliinhän se on saanut kesästä asti Synoquinia ja se tuntuu vaikuttaneen positiivisesti neidin liikkeeseen eli tällä mennään.
Marankin selkä oli hiukan jäykkä, vaikka edelliskäsittelystä oli vain pari viikkoa. Se kuitenkin antaantui käsittelyssä nopeasti eli normaalia ”urheilijan lihaskireyttä” herralla  Martti on kyllä ihana käsiteltävä tuolla hierojan patjalla! Vaikka se kotona joskus murisee takapäätä käsiteltäessä, se antaa Kirsin vellata itseään ihan mihin suuntaan vain ja vielä nukkuu rauhassa kyljellään hoidon aikana. Nytkin se oikein silminähden nautti ja kun hoito oli ohitse, jätkä raotti silmiään unenpöpperöisen näköisenä, että ”ekkaissää ny viä lopettanu?”
Agilitystä oli koirilla tämä viikko taukoa, mutta itse vietin tiistai-illan ProCaniksella agilityn MM-2011 voittaja Nicola Giraudin valmennusta seuraten. Oli kyllä kyhätty melkoisen haasteellinen 3 4 esteen rata koirakoille! Hiukan tuotti ongelmia pysyä selostuksesta kärryillä, kun suomeksikin ohjaustermit on vielä hepreaa ja nyt ne olivat englanniksi. No, onneksi meille oli laadittu pieni suomi-englanti sanasto perustermeistä. Oli kyllä mielenkiintoista seurata, mihin asioihin koutsi kiinnitti huomiota ja miten eri tavoin radan voi suorittaa!
Muuta ihmeellistä ei viikkoon olekaan kuulunut. Metsälenkiltäkään ei tullut kuvamateriaalia otettua. Koirilla oli kyllä kivaa, kuten aina ja Martti löysi hangen alta kunnon puukarahkankin. Sitä olikin sitten hienoa kantaa raapostaa upottavassa hangessa, taitaa olla hierojalle taas kohta asiaa…