Juu, olin sit koko viikon mummulassa. Mut ei ollu kovin herkku viikko. Äippä lähti työreissuun maanantaina ja sillon mä sit oksentelin jo vähäsen. Tiistaina oli hyvä päivä, ku äippäki tuli mummulaan, mutta torstain sit se taas oli työreissus ja mun mahassa kiärsi. Mummu on kuulemma hysteerikko ja se roudas mut sit eläinräätäliin. Oli kai niitten mielestä kuiteski hyvä, että mut viätiin sinne, ku mä oon niin piäni ja oksut oli jo kestäny monta päivää enkä mä ollu syänykkään.

Räätäli tutki mun syrämen ja keuhkot ja mittas kuumeen ja oli kaikki ookoo. Sit mä en oikeen tiä mitä se räätäli meinas, ku ne heivas mut selälleen johki kouruun ja levitti jotain keeliä mun masulle. Mä koitin kyllä sanoo, että hei, ei voi olla vauvoja tulossa, mut silti ne katto jollain ultrasysteemillä onko niitä mun masussa. Ei ollu. Ja muuteski kai pentujen koto oli kunnossa. Sit mä olin viä hetken nesteessä tai siis sain sitä suaneen. Se oli vinkee vehje: mä olin vähä niinku narikan jatkona. Mummu kerto äipälle, että mä olin ollu ihan tosi hienosti ja saanu paljo kehuja. No totta mooses!

No sitte mä sain pari kertaa jotain kanikuuria. En tiä miks koirille sitä annetaan, ku mä ymmärsin et se on jotain pupujen ruakaa. Mut maistu ihan ookoolle. Ei mulle kauheesti viäkään ruaka maistu, riisin seasta pilkistävät naurettavan piänet proilerinpalaset mä sentään vedän naamariin. Ja ku ny tulin tänään kotio, ni löysin takapihalta mun kätköstä ihanan pehmentyneen siankorvan. Mut äippä sai jonku slaakin ja otti sen multa pois ja heitti meneen. Törkeetä! Ensin saa piäni koira nährä nälkää päivätolkulla ja ku vihdon löytää jotain syätävää, ni sitäkään ei saa =/ Mä oon kyllä ny aika timmis kunnos, ehkä tää laihis oli tarpeen..

Ny ollaan sit kotona ja koitetaan toipua. Väsyttää kyllä viätävästi, äippä sanooki, että uni paras lääke on. Kyllä mä kohta oon taas kunnossa. Ja tokihan jo jaksoin kertoo kuulumiset parille vastaantulijalle, ku käytiin pikku kävelyllä.