Sunnuntaina Martti oli jälleen Mimmin vuorolla Meirän hallin höntsäryhmässä. Ensin tehtiin keppejä namikipon kanssa niin, että avustaja (kiitos Leena!) oli vahtimassa namikipolla. Eli jos koira teki virheen, avustaja peitti namikipon ja palkka jäi saamatta. Ensin Mara taisi kerran mennä väärästä välistä kepeille, mutta kun ei namia herunut, jätkä tsemppasi ja menikin sen jälkeen kepit irti molemmilta puolilta ohjaten puhtaasti pariin otteeseen! Mitään erikoisia tulokulmia ei treenattu. Tämän jälkeen tehtiin pikkuista hyppy-hyppy-putki-rengas –rataa. Martti meni nyt ekaa kertaa renkaan osana rataa eikä vain yksittäisenä esteenä eikä se tuottanut mitään vaikeuksia  

Toisella kierroksella harjoittelimme pussia, jota ollaan menty Procaniksella vain pari kertaa. Ilman avustajaa Martti ei mennyt pussista millään läpi, mutta avustajan (kiitos Hanna!) pitäessä alkuun pussia enemmän auki ja lopulta vain varmistaessa vierestä, poika hokasi homman jujun ja sujahti pussista vauhdilla. Myös hyppy-pussi meni ihan ok. Tein myös hyppy-hyppy-putki –suoraa ”väärältä puolelta” ohjaten eli takaaleikaten putkelle eikä Martti tällä kertaa jäänyt ihmettelemään, minne katosin.
 
Lopuksi treenattiin vielä avustajan (kiitos taas Leena!) kanssa A:ta. Leena vei Maraa remmissä ja minä houkuttelin namilla. Tämä treeni ei kyllä mennyt toivotusti ja todettiinkin, että Procaniksella varmasti siirrytään koko esteen suorittamiseen aluksi hyvin loivalla A:lla. Martti ei meinaan tajunnut kiipeämistä ollenkaan eikä jyrkältä alastulolta osannut pysähtyä kontaktillekaan, vaikka nokkimisen treeneissä tajuaakin. Eli hiljaa hyvä tulee – eikä niihin epiksiinkään ole mitään kiirettä