Uskomaton valoilmiö oli tänään koko päivän taivaalla: AURINKO. Vitsit, miten oli kivaa piiiiitkästä aikaa maata takapihalla paarenpaarenis ja käyrä välillä jahtaan ovaraa, joka ilmeisesti mökillä oloni aikana alko kuvitella, että MUN pihapuuhun on soveliasta kiivetä. Nouvei! Luulenpa, ettei se tuu enää...

Tänään oli muuteski kiva päivä. Käytiin monta kertaa lenkillä äipän kans ja jopa vähä hölköteltii. Kyä määki kulje, ku ei kastu tassut. Ja äipällä oj joku paniikki liikunnasta, se jätti mut heti aamunkoitteessaki yksin kotio ja läksi johki jumppahässäkkää. Mää koitan ny liikuttaa sitä sitte, ku kerran haluaa. Mut en sateella.

Me leikittii myäs vähä äkilitiä takapihalla. Sain mennä LÄPI ja KEPIT, yksin ja yhressä ja eri järjestyksessä. Ja äippä sekoili keppien kans, se oli välillä toisella ja sit taas toisella pualella. Ja mää plikka kiärsin keppejä äänitehosteiren kans ja sain kiskoo narupalloo niitten jälkeen. Taas sain kuulla olevani TAI-TA-VA. Ja sitte se leikki loppuki siihe =( Miks aina pitää lopettaa just, ku on hauskaa?

Huamenna me lähetää kai johki näytelmää. Äippä vähä pelkää, et siittä tulee tragerianäytelmä, mää veikkaan, et menee komerian pualelle. Mut huamennaha se sit nährään. Oli mitä lajia vaan, ni äippä on luvannu, et meillä on kivaa yhres.