"Tule apuun, anjataikukalienetkään!". Täälä kirutetaan piäntä eläintä: ei namia, ei herkkuja, ei MITÄÄ. Ja äippä väittää, et vaan herkut on poistettu ja ruaka-annoksia "vähä" piänennetty. Jaa VÄHÄ?? Hyvä ku kupin pohjalla riisiryyni hakee kaveria ja olisko pari hassua lihapalaa eksyny joukkoo. Naurettavaa. Ja syy on aivan typerä, jotku hölmöt missikisat ens pyhänä. Määhä oon iha täyrelline, johan sen tääki toristaa. Ei pääse kuulkaa kuka tahansa plikka sekä kalenteritytöks että nettisivuille!

No syynä tähä kaikkee on mun kasvattaja-Riitta. Mää olin eile NIIN ilone, ku se tuli meille ja näin sen pitkästä aikaa, mut ilo oli lyhkäne. Eka se kyni mut kylppäris ja sitte luki äitille maronluvut mun olemattomista jenkkakahvoista. Äippä kyl sanoo mulle, et mää oon ihan täyrelline kaikkine minimaalisine kahvoineni, mut se ei kuulemma haluu kuulla siä näytelmäs, jos se tuamaritäti päivittelee niinku viimeks: "rillimakkaraa joka päivä???" Mitä liä seki sitte tarkotti.. Enivei, tää viikko on siis vähä sellane kärsimysviikko, mut onneks mää pääsen just ennen näytelmää käymään mummolas ;-)