Pikku tauon jälkeen lenkitin taas eilen sekä Eetuu että Tarmoo. Eka mentiin Eetun kans silleen viksusti pikku kävely, niinku meillä on tapana. Sen jälkeen vaihtu seuralaiseks sen rasittava pikkuveli, Tarmo. Mun täytyy edelleenki aina ekaks vähä ojentaa sitä, että se tiätää, kuka on tän pihan pomo. Se tuli selväks aika nopeeta. Me harjoteltii taas niitä rappusia, jotka tuntuu olevan sille ressukalle ihan ylipääsemätön paikka. Tällä kertaa mää en niinkään ollu se paras vetoapu, vaan MUN äipän taskussa olevat maksanpalat. Kun Tarmo ekaks oli vetäny taas hankeen pitkälleen ja sen äippä maanitellu sitä rappusiin, niin mun äippä veti taskusta herkut esiin ja avot - Tarmoki saatiin rappusiin.

Mää en kauheesti tykkää näistä pakkaskeleistä. Mää en nääs tykkää vaatteista, joita mun päälle kiskotaan. Enkä tykkää, että tassut palelee. Mutta en haluu tossujakaa laittaa. Tänäänki äippä joutu hiaroon mun tassuja lämpimiks kesken lenkin, kun niitä paleli niin peevelisti. Kävelin äipän viäreen ihan surkeena ja se tajus heti, mistä on kyse. Mää makoilisin vaan palmun alla, jos saisin.

Tänää äippä otti pitkästä aikaa taas laatikosta sen punasen pikku maton ja alko naksuun, kun mää olin viksu ja istuin sen maton päälle petiini. Ja sit mää sain kans maksanpaloja. Eka mää sain namuja vaan siitä, et kävin täppään tassulla sitä mattoo petissä. Mut sit äippä ei enää ollukka tyytyväine ja mää koitin vaikka mitä ennenku hokasin, et se haluski mun istuvan kokonaan sinne petiin. Ja sit sain taas namuja. Oli tosi kivaa ja mun häntä meinas vallan irrota, kun sitä piti niin heiluttaa! Lopuks äippä vetäs laatikosta viä salasen aseen: kepin, jonka päässä on punanen pallo. Mää sain taas naksun ja namia, kun kävin tökkään sitä palloo nenällä. Vähänks helppoo. Harmi vaan, et äippä on niin laiska ettei se jaksa ottaa noita vermeitä esille laatikosta kovin usein.