Jaa mitä meille kuuluu ny? No viikolloppuna oli kylässä T-täti ja se oli kivaa. Mää tykkään viaraista, niitä sais käyrä paljo useemmi. Se vaa on tylsää, et kaikki viaraat ei tykkää piänestä parsonista jalkojensa päällä nukkumassa. T-tätiki pisti portin kii ja mää jouruin nukkuun äipän viäres. Mää nääs nukun AINA viaraitten viäres, jos vaan pääsen, ku täytyyhä mun vahtia, ettei ne lähre tekeen yällä mitään pahuuksia meillä.

Mitäs muuta? Äippä roudas mut yks päivä semmoselle savvalenkille, kiärrettii Veittijärvi. Äipällä oli sellaset kepit käsis ja mää olïn köytettynä sen mahan ympäri. Se oli tosi outoo enkä mää oikeen tykänny koko hommasta. Piti kävellä äipän takana ja sit mää olin aina ihan jojona, jos meinasin haistella kuulumisia tiän sivusta. Äippä vaan pisti savvomaan ja mää tosiaan lensin sen kuminauhan mukana perässä. Törkeetä.

Ny on taas lunta, mikä on tosi kivaa. Takapihalla on mahtavaa pallotella ja muuteski. Mää oon muuten oppinu uuren käyttötarkotuksen takapihalle ny 1,5 vuaren asumise jälkee. Sinne voi pissata ja kerran oon jopa tehny isommakki tarpeet. Äippä oli sillo aluks kumme tähä parillisee taloo muutettii vähä harmitettu, kummää en koskaan kyykänny takapihalle. Se oli kuvitellu, et tolla pihalla olis ollu semmone vunktio, olla siis vessana. Mut sit se alko olee sitä miältä, et mää oon tosi viksu ku en likaa omaa pihaa. No nysse sitte pähkii et mikä mulle on tullu ja oonko mää ny enää viksu. Emmää kauheella pakkasella jaksa aina lähtee kauas, sillon oma piha on kiva. Mut ei ny tiätty usein.