Tänään oli sitten Jaanan vetämän syystehokurssin viimeinen kerta. Meillähän jäi viime kerta väliin sairasteluni vuoksi ja nytkin olin viittä vaille, lähdenkö palelemaan, mutta onneksi lähdin! Tällä kertaa meitä oli vain kolme koirakkoa ja yksi "vääränvärinen" varakoira =)

Meiltä jäi siis viime kerta väliin eli emme olleet tehnyt häiriön alla seuraamista. Tarkoitus oli kiertää keiloja tiimalasin (=kahdeksikon) muodossa kaikki koirakot yhtä aikaa eli aika vaikea harjoitus. Kiersimme ensin kaikki koirakot yksitellen rataa ja harjoittelimme vaan tuttua seurauttamista. Mimmille ei tänään oikein hyvin maistunut mun namini ja se oli jotenkin muutenkin hieman normaaliakin häiriöherkempi, nuuskutteli tuulen hajuja ja muita. Mutta ihan kohtalaisesti silti meni seuraaminen.

Sen jälkeen me saimme Mimmin kanssa tehdä toisen koirakon kanssa sellaista harjoitusta, mitä toiset olivat tehneet viime viikolla. Kerroin Jaanalle meille ohitusten olevan tosi vaikeita, joten me emme lähteneet kaikkien koirakoiden kanssa tekemään kahdeksikkoa. Meidän tehtävä oli, että kaksi koirakkoa kulki seuraten suoranpätkää rinnakkain n. 10 metrin etäisyydellä toisistaan. Vahvistetiheys sai harjoituksessa olla normaalia suurempi. Tiesin tämän olevan Mimmille tosi vaikeaa ja niinhän se alkoikin heti tuijotella vieruskaveria. Harjoituksen kestäessä (1-2 min) se kuitenkin meni välillä ihan hienostikin, mutta ei tietenkään unohtanut toista koiraa (uros) vaan vilkuili sitä aina tilaisuuden tullen.

Jaana neuvoi, että kannattaa pyytää aina silloin tällöin seuraamisen lomassa Mimmiltä jotain, mitä se osaa, esim. istumista tai maahanmenoa. Ja näin teinkin ja ihan kivasti tuo otus pystyi tottelemaan häiriössäkin. Lisäksi ei pidä jäädä "tuleen makaamaan" eli jos koira tuijottelee eikä seuraa, niin liike silti jatkuu ja koko ajan mennään eteenpäin, tällöin hihna pakostakin kireällä. Kun koira sitten ottaa vaikka nanosekunniksikin kontaktia, hihna löystyy välittömästi. Teimme vielä toisen tällaisen harjoituksen, jossa siis vain kuljimme rinnakkain toisen koirakon (tällä kertaa tuo "vääränvärinen" narttu) kanssa edestakaisin. Harjoitus meni paremmin, mutta kyllä Mimmi tosi paljon otti häiriötä kaverista. Totteli silti nätisti "istu" ja "maa" -käskyjä, mutta enemmän tuijotteli toista kuin minua.

TC-kurssi kokonaisuutena oli jälleen kerran antoisa ja avartava. Tällaiset täsmäkurssit sopivat minulle paljon paremmin kuin jokin säännöllinen jokaviikkoinen koirakoulu, sillä on helpompi vapauttaa kuukaudeksi jokin tietty ilta kuin yrittää tehdä se vaikkapa puoleksi vuodeksi. Operantti ehdollistaminen on koulutustapana se "mun juttu" ja pyrin sitä meidän arkikoulutuksessakin tietysti noudattamaan.  Opittavaa on kuitenkin pilvin pimein, joten toivottavasti pääsemme taas lähitulevaisuudessa Jaanan tai Tommyn oppiin!