On kuulkaa ollu melkonen vuarokausi meikäläisellä! (Ja äipällä, toim. huom.) Määpä kerron ihan omin sanoin.
Mulla oli eilen aika kurja päivä, ku äippä oli töis. Oli huano olo ja ykäilin pitkin kämppää. Tuli outoo punasta suusta ja vähä pelottiki. Ku äippä tuli töistä, se meinas saara p-halvauksen, ku se näki, mitä mun suusta oli tullu. Se meni lähes sokkiin, ei muka löytäny meirän räätälin numeroo eikä sitä löytäny muuten 118:kaa (onko tää huano mainos kiälletty??). Äippä tokas sinne puhelimee, että tänks foor nating ja siappas mut kainaloon ja nuppi tutisten autoon. Mää olin siinä vaihees vähän, että mistähän on kyse, mut kattelin kiinnostuneena etupenkiltä maisemia, kun näin kuningattarena pääsin siihen repsikaksi.

Me mentiin sinne T-tärin Pi-Pi-paikkaan (tätä mää saan kai mainostaa!) ja siä oli muitaki ku me. Tärit oli kivoja, ku ne otti mut melki heti sisään, no ne muut tais ollaki kissoja, siätivätki varrota. T-täti tutki mun kropan (ei sanonu mitään jenkkakahvoista!), katteli ikenet ja sit mun etujalasta luavutettiin verta. No ei koettelemukset tähän loppunu! Ei lähellekkää... T-täti sano, et mää oon vähä kuiva (määkö kuiva tyyppi, hä?) ja iski mun niskaan toisen piikin, josta muhun valutettii jotain nestettä. Ihan kiva, mää olin ku notredaamenkellonsoittaja, ku tuli kauhee kyttyrä ja ku se neste ei mahtunu siihen, niin iskettii viä piikki uuteen paikkaan ja toinen kyttyrä toiseen kylkeen. Siinä oli kuulkaa kylkimakkaraa...

No sitte mun suuhun tungettiin väkipakolla ruiskulla jotain varjostusainetta ja vähän ajan päästä mut heitettiin kylmästi kyljelleen semmosen särettäjän alle. Ehtoon aikana mää sain sitä säretystä kolme kertaa (ja äippäki), joten me ei tarvita varmaan enää heijastinliivejä tänä talvena? Eka kuvis näky, et mun suales oli kaasua. Sit se varjostusaine lähti liikenteeseen ja näytti, et mun mahas olis joku kökkö. Vikaski kuvas se kökkö oli siä, vaikka varjostusaine oli menny jo etiäppäin, joten T-täti sano, et meirän täytyy tulla viä aamulla säretykseen. Kotiinviämisiksi mää sain niskaani tiäsmonennenko piikin, tää esti kai ykäilyn ja sit jotain närästystroppia, jota äippä ny tarjoilee ennen ku mää saan mitään muuta ruakaa. Ruiskulla suuhun. Jee.

Mää olin ihan kypsä, sillä aamulla mulle ei ollu maistunu ruaka ja ku illalla oli hemmetillinen nälkä, ni ei tarjoiltu ku pari riisinjyvää ja piimää. Siis PIIMÄÄ, yäk. En syä. Nukuin silti yän tosi hyvin, mummin peiton alla. Me ku tultiin tänne mummulaan tukihenkilöitten pariin. Äippä niitä tartti, en mää. Ja aamulla taas Pi-Piin ja säretykseen. Ny siä mahas ei enää näkyny sitä kökköö, joten T-täti sano, et ei mua tartte avata. Kuulosti tosi pelottavalta, onneks ei avattu. Olisinko mää enää ikinä pystyny syämään mitään?

Summa summarum: mitään selkeetä syytä siihen ikävään verenmakuun suussa ei löytyny, mut T-täti ei epäilly silti mitään vakavaa. Voi olla, et mulla on jotain häikkää sualistossa. Sen takia jourun syämään niitä närästystroppeja. Enkä saa kuulemma hammastikkujakaa (Dentastix, toim. huom.) vähään aikaan enkä herkkuja. Vaan riisii, kanaa, raejuustoo ja jotain happopakteereita. Me toivotaan kyä kaikki, ettei sitä veren makuu enää tulis suuhun. Se oli aika pelottavaa. Vaikka mää olen siis ollu koko ajan ihan reipas, ei kuumetta eikä mitään. Harmittaa vaan, ku ei saa herkkuja.