Nyt kirjoottaaki vaihteeks äippä

Vaiherikas viikko takana. Ensin terveystietoa. Mimmihän on raapinut itseään enempi ja vähempi koko talven. Marraskuun syvä ihotulehdus aiheutui todnäk rokotuksista, mutta sen jälkeenkin raapiminen on jatkunut. Yksi päivä töistä tullessa vastassa olikin sitten selkänsä verille raapinut koiruus. Käytiin hakemassa Pi-Pistä jälleen Fucidermiä, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut kyse mistään märkivästä tulehduksesta, vaan Mimmi oli vain kynsillään saanut ihon rikki ja iho on jo aika hyvin parantunut. Rasvaa ei laitettu kuin parina päivänä. Nyt on kuitenkin varattuna eläinlääkärille aika verikokeisiin, joilla koitetaan selvittää, johtuuko tuo kutina jostain sairaudesta.

Allergiaa kutina toki voi olla, mutta Mimmi syö kotiruokaa ja melko harvoja ruoka-aineita, joista nyt olen sitten poistanut eniten käytetyt eli kanan ja riisin ja seurailen, väheneekö kutina. Mitään lisäaineita se ei ruuassa saa, kun kaikki on kotitekoista ja Nutrolinista pitäisi saada Omegat yms. ja merilevästä kivennäiset ja vitamiinit. Aika neuvoton tuon kutinan kanssa olen. Itse epäilin sen johtuvan yksinkertaisesti meidän kuivasta sisäilmasta, mutta tohtori ei sitä oikein uskonut. No, toivotaan ettei ainakaan pahene ja toisaalta, ettei verikokeista löytyisi mitään tautiin viittavaa.

Viikonloppu vietettiin cityssä sukulaisissa. Oli oikein rentouttava ja kiva reissu Mimmi on kyllä mukava reissukoira, sillä se oli kerrostaloelämässä pitkästä aikaa taas kuin kotonaan eikä herännyt postiluukun kolahduksiin tai porraskäytävän ääniin. Toki vähän piti kulunvalvontaa suorittaa, mutta vain ikkunalaudalla matalasti muristen

Kylästä mentiin tänään suoraan agilitytreeneihin, jotka meni tällä kertaa "hieman" sekoiluksi. Mimmi on jostain ihme syystä yht äkkiä kesken talven hallikauden hokannut, että Veera-sukulaistyttö on boksissa kentän laidalla ja räyhääminen Veeran boksin ympärillä kiinnostaa enemmän kuin agility. Tänään treenien teemana oli juokseminen ja rata oli helppo: kolmen hypyn suora, putki ja kepit. Mutta eihän meillä siitä tullut mitään, kun Mimmi räyhäsi Veeralle, ei pysynyt paikallaan lähdössä ja räksytti meikäläiselle. Viime viikon "zen-harjoitteet" ei oikein toimineet ja Mimmi joutuikin muutaman kirosanan siivittämänä autoon kesken meidän vuoron

Toka kierroksella tiesin jo odottaa "raivopäistä" ohjattavaa ja ajattelinkin, että mennään vaan keppejä (kun ne oli kauempana Veeran boksista ). Onneksi Mimmi oli ilmeisesti vähän autossa mietiskellyt myös käytöstään () ja nyt kiinnosti taas vähän tekeminenkin. Mentiin kerran hypyt ja putki ja sen jälkeen muutamaan kertaan kepit ja pari kertaa putki + kepit. Kepeistä oli kaksi verkkoa ohjauspuolelta pois ja Mimmi meni tosi kivasti joka kerta, ei tarvinnut ollenkaan "kiilata" sitä kepeille Eli ihan hyvä mieli jäi treeneistä, joskin hieman ihmetyttää tuo räyhäkäytös, joka on lisääntynyt muutamilla viime kerroilla. No, tällaista aaltoliikettähän nämä koiraharrastukset ovat: toisinaan ollaan pilvissä, toisinaan menossa kuokalla alaspäin