Mää oon mummolas. Ja melkein sain elämäni saaliin tosta pihasta. Melkein sen takia, et äippä torpedoi julmasti mun mettästyksen. Tos pihas on nimittäin jo jonkin aikaa liikkunu pari ovelaa vihulaista, joita pappa ei oo yrityksistä hualimatta saanu hengiltä. Ja sit mää tulin ja haistoin heti, et tos yhes risukasas on elämää. Nuuhkasu - vinkasu - urhean mettästäjän isku - ja äipän kiljasu ja kiallot  Mua pänni niin perhanasti, mut pakkohan mun oli päästää siimahäntänen mahtavankokonen saalis meneen, ku äippä huusi ku hyeena. Ja kehtas viä ottaa mut syliin ja viärä mut pesulle suuta myäten. Se on ihan foopikko. Eiks meirän parsoneiren kuulu metästää just näitä?? Olis ollu ihan muuta ku ne pikku myyränpenteleet, joita meikä napsii ihan vasemmalla tassulla.