Meijän naulakossa asuu mörkö. Se sama mörkö asu jo meijän vanhassa kodissa ja se muutti meijän kanssa tänne uuteen. Mä unohdan sen välillä, mutta sit se taas kolistelee ja mä alan itkeä ja tuijottaa naulakkoa. Niin tänäänkin. Emäntä sanoo, että mullon pakkomiälle. Naulakkopakkomiälle. Mä en käsitä, miksei se nää sitä mörköä. Mä katoin taas emäntää ihan epäuskosena, ku se sano, ettei siä hyllyllä oo mitään. Mikkä ihme lasit sillä on, ku se on ihan sokee?! No, jos se mörkö tulee siältä hyllyltä joskus alas, niin mä näytän sille nää mun hampit. Tai jos se onkin tonttu? Sitten mä vaan hymyilen sille tällai kauniisti, niinku kilttien koirien joulun aikaan kuuluukin.