Viikkoon mahtui taas paljon. Agilitytreeneissä tehtiin tällä kertaa yksi rata ja harjoiteltiin keinua sekä rengasta ja keppejä. Rata oli jälleen meille haastava, mutta Martti teki kyllä loistavaa työtä paikatakseen ohjaajan mokia Pätkissä tehtiin rataa ja aika hyviäkin kuvioita saatiin aikaiseksi Etenkin tuo 3. putki - hyppy - hyppy meni lopulta aikas kivasti!

Keinua ei oltu treenattu aikoihin, mutta "kolisuttelupeli" on syöpynyt kyllä Maran muistiin mainiosti. Tarkoitus siis totuttaa koira keinun kolaukseen siten, että kun se hyppää sivulta alastulolle sen ollessa ilmassa ja keinu kolahtaa maahan, heitetään koiralle nami toiselle puolelle keinua ja taas sama toiseen suuntaan. Mara ei meinannut malttaa odottaa, että saan nostettua keinun sopivalle korkeudelle, vaan yleensä loikkasi sille jo valmiiksi korkealle  Koska tämä sujui hyvin, niin sitten alettiin harjoitella niin, että seison itse keinun alastulon oikealla puolella, koira seisoo alastulokontaktilla ja syötän sitä oikealla kädellä vasemman keinutellessa keinua ylös alas. Hyvin meni tämäkin, ei ole Maralla tasapaino-ongelmia  

Toisten mennessä rataa teimme keppejä ja rengasta. 8 vinokeppiä olivat jo melkein pystysuorassa ja Martti meni ne ihan sairaan hienosti ja nopeasti namikupille. Saatiin reenikamuilta kehuja, wautsi wau Vielä siis kepit tehdään remmissä, mutta näyttää kyllä jo niin hyvältä, että taidanpa kokeilla seuraavaksi irti, jos saadaan koutsilta lupa

Viikonloppuna meillä oli yökylässä kummipoikani 6 vee ja pikkuveljensä vajaa 1 vee ja (luojan kiitos) myös äitinsä Mimmi pääsi viettämään laatuaikaansa mummolaan, koska se ei oikein ole omimmillaan lasten kanssa... Ja kyllähän siellä mummolassa sitten oli taas nautiskeltu, ruokapöydässäkin. Hohhoijaa....

On se musu ja karva kasvaa entistä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. TAAS tarttis vähän nyppiä naamaa. Valkoisista karvoista korvissa ei vaan enää oikein pääse eroon, on se vaan myönnettävä, että iän myötä harmaita tulee

Marallekin lapset ovat aika vieraita ja kyllä se niitä aluksi pelkäsikin. Valitettavasti myös kummipoikani vähän pelkää koiria, joten alku oli lievästi hankalaa. Vauva sen sijaan ei Maraa kauheasti hetkauttanut, välillä piti käydä vähän nuolemassa, muuten ei kitinäkään aiheuttanut mitään reaktioita

Ja löytyihän se yhteinen sävel kummipojankin kanssa, kun löytyi sopivaa tekemistä

Kyllä oli vierailun jälkeen Mara väsynyt! Hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten taas kiva juosta maalla ja ärsyttää Mimmiä pallon kanssa...

Ja taas on koko lauma koossa kotona