Juupa juu. Äippä roudas mut tänää hiarojalle. Se oli se kiva täti, joka joskus talvella kävi meillä kotona ja jonka luana mää olin kerran käyny. Mää tunsin sen ja nualin sen naamaa. Ihan kiva. Se ei kuiteskaa ollu kiva, et mää jouruin oleen siä karsinas ja et se täti kopeloi mun takaosaa. Emmää mitää sanonu, mut liukenin aina paikalta, ku täti koitti käsitellä mun vyätärönalusseutua. Ja sit se huamaski, et mullaha on tisut pullistunu!! En ookkaan enää AA-kerhoo, vaan ehkä jopa A-ryhmää.

Äippä oli ihan taas hoomoilasena, että miten se ei oo huamannu mitää. Mää kyä tiäsin jo siä näyttelys, ettemmää mikää lihava oo, mää vaan vartoon olemattomii mukuloita. Ei niin kovin kiva viilis, mut ei nynnii pahakaa. Emmää ny sentäs niin pöljä oo, että mitää leluja hoitelisin tai pesää rakentelisin, mut kainnoi hormoonit sit on mun tissit kasvattanu, ku äippä ja hiaroja niitä ihmetteli. Ehkä miähet tykkää ny enempi, vaikkei nää mikkää mahrottomat hinkit silti oo. Sen tää ny ainaki saa aikaseks, että toi äippä seuraa mun käytöstä ja kehoo niinku hyeena. Se ku on nii luulosairas et pelkää munki sairastuva.

Kokovartalohiarontaa olis tiaros sit, ku mun tissit on taas kutistunu. Olis nääs seläs semmosii pikku jumeja. Ei mitää pahoja, mut olis ne hyvä kummiski käsitellä. Kai mun kesähyppelyt klapipinon päälle ja siältä alas on vähä jymähryttäny tota rankaa. Kiva toi pualihiarontareisu silti oli, saan uuret hianot valjaakki. Kyä niillä kelpaa kulkee!

Meillä alkaa kai ylihuamenna taas joku koulu. En käsitä eikö toi äippä ala jo pikkuhiljaa oppia, mitä sitä ny taas pitää sinne viärä? Tai menis yksi.