Martin ryystäminen loppui lähestulkoon heti Strongholdin laittamisen jälkeen, mutta Mimmi-parka, joka oli ollut aivan oireeton, alkoi ryystää vasta kolme päivää troppauksesta. Mimmi olikin tosi kipeänä muutaman päivän: ei juuri syönyt tai juonutkaan, lenkillä ei pystynyt käymään yhtään, kun heti alkoi kamala ryystäminen ja aloin jo olla siitä tosi huolissani Huolta ei yhtään vähentänyt se, että ryystämisen lisäksi peräpäästä tuli jälleen verta Mimmillähän alkoi tuo veriripulointi reilu vuosi sitten, mutta se oli jo pitkään välillä pois, kunnes tänä talvena on aina silloin tällöin taas pulpahtanut esiin. Onneksi Canikur-pasta -kuuri on ainakin tähän asti lopettanut vaivan alkuunsa

Joka tapauksessa käytin Mimmin Tainalla Pi-Pissä terveystarkastuksessa ja onneksi verikokeidenkin tulos oli aivan normaali, eli kai se vaan on uskottava, ettei tuo mahaoireilu ole oire mistään vakavammasta Saipa emäntä taas ainakin reilun loven kukkaroon mielenrauhan lisäksi Ja ryystäminenkin on onneksi nyt tiessään!

Nenäpunkin takia hienosti alkanut agilityn alkeiskurssi Procaniksella tyssäsi heti ekaan kertaan. Toinen ja huominen kolmas treenikerta on pakko jättää tartuntariskin takia väliin, sillä en tietenkään halua ehdoin tahdoin aiheuttaa toisille tällaista ikävää vaivaa. Olemme siis pois treeneistä ainakin vielä tämän kerran. Miran neuvoillla olemme nyt viikon ajan harjoitelleet Martin kanssa keppejä takapihalla neljän vinokepin avulla. Sain ne jo melko pystyyn, mutta sitten tuli takapakkia, joten olin edennyt liian nopeasti eikä Martti oikeasti ollutkaan vielä hokannut juttua, vaikka niin olin luullut. Eli kriteeriä taas matalammalle, niin johan alkaa homma pelittää

Tämmöistä siis meille. Kurja vaiva on estänyt koirakavereidenkin tapaamiset ja mätsärit, mutta toiveissa olisi päästä treenaamaan vielä johonkin mätsäreihin ennen 29.5. ekaa virallista kehäesiintymistä Tuurissa. Huh, onneksi näyttelyremmin päässä on ehkä joku muu meikäläisen sijaan