Agilityn saralla viikko oli vaihtelevainen. Mimmin kanssa sunnuntaina ei mikään mennyt "putkeen". Zenit oli kyllä NIIN kadoksissa, kuin vaan olla ja voi ja luotto Mimmiin missään ihmisten ilmoilla rapisi taas olemattomiin Neiti nimittäin otti targetiksi jonkun meidän ryhmäläisen boksissaan ja ponkaisi rähisemään boksille komeella loikalla yli kentän umpinaisen aidan, jota olin pitänyt jopa "Mimmi-varmana" Ainoa onni onnettomuudessa oli, ettei viereisellä kentällä treenanneet suursnautserit, kuten normaalisti

Niin ristiriitainen persoona kuin Mimmi onkin, on se silti aina mun kultamussukka Numero 1 Kotona kainaloinen sohvaperuna Sydäntä raastaa, kun neidillä on säännöllisesti mahavaivoja, joihin ei selkeää syytä ole löytynyt. Onneksi toistaiseksi nuo ongelmat ovat kestäneet vain vuorokauden kerrallaan ja Mimmi on saanut olla enimmän aikaa terveenä

Martti sen sijaan oli tällä viikolla "ihmisten ilmoilla" edukseen. Oltiin pitkästä aikaa lenkillä Tarmon kanssa, jonka kanssa Martti pentuna rallatteli paljonkin irti metsälenkeillä. Sittemmin Martin kasvettua Tarmo ei enää jätkää sietänyt, eikä poikia ole enää uskallettu irti yhdessä päästää. Irti ei nytkään lenkkeilty, mutta jätkät pusutteli kyllä remmeissä sillä intensiteetillä, että siinä ei kyllä kaunasta ollut jälkeäkään


Mara sai matkustaa Eetu-rotikan yksiössä Ensin tuli suru puseroon, kun joutui kaltereiden taa peräloosteriin, mutta loppumatkasta jätkä oli jo tosi rentona kyydissä

Martin agilityssä oli viikko yhtä päivänpaistetta Otin sen sunnuntaina Mimmin treeneihin, jotta saatiin tehtyä pari kertaa 6 keppiä ilman remmiä. Jätkä veti aika komeasti! Tehtiin myös joku hyppy-putki -sarja ja testasi jätkä sitten keinunkin oma-aloitteisesti, vaikka omissa treeneissä ei olla sitä vasta kuin kolisuteltu...

Procaniksella treenit ei olisi Martin osalta juuri paremmin voineet mennä. Meikä tietysti vähän jarrutti edistystä, mutta herra oli kyllä aivan loistava. Mentiin 12 keppiä irti namikipolle molemmilta puolilta ohjaten monen monta kertaa virheittä En olisi ikinä uskonut, että näin vähillä toistoilla jätkä on hokannut, mikä on homman juju Mutta kyllä se onkin aika viksu tyyppi Samaten treenasimme nyt ensimmäistä kertaa irti rengasta hieman eri lähestymiskulmista, namikippo takapalkkana. Alastulokontaktia treenasimme taas sekä puomin että A:n alastulolla ja sekin sujui aikas kivasti.

Pari pikku hyppy-putki -rataakin tehtiin.

Tällä kertaa Martti irtosikin viime kertaista paremmin, vaikka kyllä se tosi paljon hakee vieläkin muhun kontaktia kesken radan. Lisäksi sitä vetää mun puoleen taskussa olevat tennispallot, joiden kaivamista taskusta mä en oikein hallitse ja sen takia palkkaus jää aina liian myöhäiseksi Paremmin meni, kun Marko otti pallon ja palkkasi Martin vikan hypyn taakse. On tää hieno laji, kun on niin vaihtelevaa! Tällä viikolla olin siis aivan endorfiineissa, seuraavan kerran fiiliksiä ei kukaan osaa ennustaa