Tänään me sit oltiin emännän kans siä hiaronnassa mun entisessä kotokaupungissa Tampesterissa. Me tehtiin eka pikku lenkki siinä Pynsällä ja ihmiset hymyili mulle. Tottakai, ku mä oon niin söötti. Sit me mentiin sen hiarojatädin paikkaan, jossa mä sain haistella ensin kaikki nurkat. Vitsi siä oli hyviä hajuja! Puruluita ja nappulapusseja. Sit mä sain tutkia sellasen eristetyn nurkan, joka oli siis aidattu. Siä oli mukavan pehmee lattia. Ja se haisi koiralle. Kuulemma siä oli ollu joku parssoni viimeks, kyl mä sen haistoinki.

Mun täytyy kyllä muuttaa mun asennetta hiarontaa kohtaan. Se oliki itse asias melko kivaa. Se täti oli ihan täynnä mun pusuja sen session jälkeen, niin paljo mä siitä tykkäsin. Vaikka kyllä mä kerran hyppäsin suarilta jaloilta siältä karsinasta tutkiin niitä herkkuja. Tätiä vähä nauratti, ei mussa ainakaa mitään vikaa oo, ku ilman vauhtia hyppäsin sen aidan yli. Kyllä mä sen tiäsinki, että ne jumipuheet viime viikolta oli vaan jotain turhaa höpinää. Ny se täti sanoki, ettei mussa oo mitään jumeja. Ja mä sain kuulla olevani hiano tyttö niin monta kertaa, että meinasin vallan revetä liitoksista niiden kehujen määrästä. Mut mun peräpää on kai luisu ja sille mä en voi mitään. Eikä kukaan muukaan. Eikä se välttämättä haittaa missään mitään, se vaan on.

Kivaa siis oli, ehkä mä viä tän vuaden aikana meen käymään siä. Ainaski emäntä ihasteli siä sellasia valjaita. Ehkä me mennään yhdessä soppaileen. Mä oon muuten varma, että saunomine estää kaikki jumit. Mä tiän monta saunovaa parssonia, äite-Elli mut siihen opetti jo piänenä. Jumit lähtee löylyssä, mä oon siitä varma.