Tänään olimme Martin kanssa ensimmäistä kertaa agilityn alkeiskurssin käytännön treeneissä Mouhijärvellä, Procaniksella. Ryhmämme pohjataso on hieman epätasainen, sillä neljä koirakkoa ovat käyneet jo aiemmin pentuagilitykurssin tai jonkin vastaavan. Minä ja Martti ja Mira ja Konna olimmekin sitten aivan noviiseja agilityn suhteen Niinpä me teimmekin tänään eri treenejä kuin osaavammat.

Aluksi harjoittelimme nenäkosketusta sheipaten. Lopputulemana olisi siis se, että koira alastulokontaktilla seisoo takajalat kontaktipinnalla ja "nokkii" maata etutassujen välissä. Harjoittelimme tätä naksuttimen avulla siten, että ohjaaja oli polvillaan maassa matalan korokkeen edessä. Sitten heitetään nami tämän korokkeen taakse ja koira menee perässä. Tämän jälkeen koira automaattisesti kääntyy takaisin korokkeen yli saadakseen lisää namia ja kun sen takajalat ovat korokkeella ja etutassut maassa, tehdään 5 namin sarja naksulla ja palkalla. Kun koira osaa tämän, nostetaan kriteeriä siten, että naksu ja palkka tulee vain koiran alaspäin suuntautuvasta pään liikkeestä, "nokkimisesta". Martti hokasi aika hienosti sen, että takajalat tulee pitää korokkeella, mutta vielä ei voinut nostaa kriteeriä muuta kuin palkata sitä ko. asennosta

Toisena asiana saimme treenata hypylle irtoamista. Tätä treenattiin siten, että puomi oli maassa hypyn siivekkeiden välissä ja namikuppi hypyn takana ja koira lähetettiin hypylle. Teimme tätä pääasiassa remmissä, mutta pari kertaa kokeilin myös irti. Martti meni tosi hienosti Viimeisenä harjoittelimme putkea. Putki oli suorana ja Maria (kouluttajamme) piti Marttia putken toisessa päässä, namikuppi oli toisessa päässä ja minä namikupin "kanssa" houkuttelemassa koiraa. Pari kertaa teimme näin ja sen jälkeen niin, että itse lähetin koiran putkeen ja juoksin putken viertä koiran kanssa namikupille. Tämäkin meni hyvin, kunhan tajusin (kiitos Mira ), että oman liikkeen tulee jatkua namikupin ohi, niin koirakin liikkuu namikupille saakka. Aluksi nimittäin oma vauhtini tyssäsi kupille ja Martti tuli luokseni eikä juossut suoraan kupille. On se pienestä kiinni

Summa summarum: todella hyvä fiilis jäi! Vaikka toiset koirat kiinnostivat, Martti pystyi tosi hyvin keskittymään yhdessä tekemiseen ilman turhaa hötkyilyä. Se suhtautui kaikkiin, myös Konnaan, avoimen ystävällisesti ja vaikutti todella nauttivan treenaamisesta Tästä on hyvä jatkaa Nenäkosketusta pitää nyt alkaa harjoitella esim. takapihan terassin reunalla, taidanpa alkaa treenata sitä myös Mimmin kanssa.