Pakkaspäivien jälkeen agilityä x 2

Viikko on taas vierähtänyt nopsaan. Martin lentsukin helpotti eikä Mimmille tullut mitään oireita. Toivottavasti taudit on nyt selätetty, nimittäin liikkeellä on kuulemma todella paljon kennelyskää Koirat saa nyt ruuan seassa myös valkosipulia, josko se sitten parantaisi vastustuskykyä...

Kireät pakkaset estivät kunnon lenkkeilyt melko pitkään, mutta nyt ollaan taas päästy vähän paremmin liikkumaan. Viikonloppuna oltiin maalla eikä pakkaslukemat vielä antaneet aihetta pitempiin lenkkeilyihin. Martti nyt vähän enempi viihtyi, kun sai olla irti. Tässä herran pakkaspukeutumista: alla villapaita, päällä toppamantteli

Maalaismaisemaa

Viikolla kotona päästiin ekaa kertaa Satumetsäämme lenkkeilemään. Ihanaa, kun päivä on jo pidentynyt niin, että arkenakin näkee vielä yli viiteen metsässä!

Mimmi kulkee omia polkujaan Neiti jäi meistä jälkeen jotain oksaa syömään ja saatiinkin odotella tovi, ennen kuin neiti palasi porukan seuraan. Mara puolestaan on NIIN mamman poika, että se ei päästä mua häviämään näköpiiristään Nytkin koirat meni hyvän matkaa edellä, mutta heti kun menivät mutkan taakse, tuli herra hirveetä kyytiä tarkastamaan, että tuleehan mamma perässä Mimmi sen sijaan olisi painaltanut vaikka kilometrin edellä, oli mamma sitten missä tahansa. On nää niin erilaisia, mutta kumpikin niin Rakkaita

Molemmat pääsivät tällä viikolla agilityyn. Sunnuntaina Mimmi oli ihan liekeissä Meikäläiselle tuli pari mustelmaa neidin hampaista, kun kävi tapansa mukaan kiinni kesken radan Kun emäntä on NIIN tumpelo... Mentiin takaakiertoja, välistävetoja, putki-ilottelua, puomia, rengasta ja keinua. Mimmi sai siis pitää kivaa koko rahan edestä Ihmeen hienosti se lopulta keskittyikin, kun ensin sai juosta putkia ja hyppyjä suurimman energian pois. Olen niin iloinen, että saimme tämän ryhmäpaikan ja Mimmikin pääsee vähän pitämään hauskaa!

Martilla oli työmenoni ja lentsun takia kaksi viikkoa väliä treeneistä. Tauko kyllä näkyi herran käytöksessä, into radalle oli jos mahdollista, vielä normaaliakin kovempaa ja huutoa radan reunalla riitti Teimme tällaisia ratoja 8 esteeseen saakka:

Eka (valkoinen) rata meni aika ok, tosin eka kierroksella tyrin 4. hypylle viennin, kun rintamasuuntani osoitti väärin. Piti osoittaa koiran ponnistuskohtaan, mun taisi osoittaa johonkin seinille ja Martti menikin hypystä ohi... Pienen säädön jälkeen meillä meni aika hyvin. Loppuradan 6. ja 7. hypyt olivat myös ongelmallisia, sillä Martti ei vielä oikein irtoa hypylle. Kun koutsimme oli lelun kanssa 7. hypyn takana, meni kuitenkin tosi hienosti

Toka (musta) radalla mentiin myös 8. esteeseen saakka. Eka kierros meni vähän kuin vahingossa ihan oikein ja saatiin ryhmäkavereidenkin aplodit Tämän jälkeisillä kierroksilla Mara sitten yhtäkkiä päättikin, että hän ei ymmärrä takaaleikkausta 3. putkelle ja jouduimme hiomaan lopulta sitä pelkkää putkea tosi pitkään. Muuten rata meni tosi hienosti kaikkine pienine kommervenkkeineen. Eli irtoamista ja takaaleikkausta pitäisi treenata kovasti.

Lopuksi mentiin vielä remmissä keppejä. Koutsi-Marko sanoi, että Martti voi varmaan ihan kohta kokeilla keppejä jo irtikin, sen verran varmasti se meni kuutta pystykeppiä remmissä

Meillä oli reeneissä uusi palkka, 100 cm narupallo, jonka luulin olevan loistava palkka Martille. No, ei sitten ollutkaan. Jätkä otti aina lelun saatuaan otteen narusta ja heilutteli sitten päätä ympäriinsä niin, että se kuminen pallo hakkasi jätkää pitkin kehoa Ja löi sitten lopulta itteensä sen verran kovaa, että jätkää näytti ihan oikeasti sattuvan eikä lelu sitten enää kiinnostanut Että silleen. SEN The Palkan etsintä jatkuu siis edelleen. On kyllä kulunut jo euroja ja aivonystyröitä siihen hommaan...