Törkeetä, sanon mää. Tän pitäs olla MUN ploki ja täälä pitäs olla MEIKÄ-kuningattaresta kuvia pilvin pimein. Vaan ei, äippä menee ja lähettää meitin kuvaamislaitteen johki Sissinuarikeisarinnan maahan, tiäs tuleeko se siältä ees takasi. Ja sitte se menee viä ja kirjottelee itte, omissa nimissää, tänne MUN plokiin. Mut ny on se erhe korjattu ja MÄÄ oon äänes. Ni.

On ollu kyä harvinaise outo viikko. Meillä oli P-täti koko viiko muka mun seurana. No oliha se hianoo, et kuningatar sai lisää alamaisia, mut emmää jaksanu pitää seuraa sille päivisi, ku äippä oli töissä. Mun päivärytmi menee nii, et ku äippä pistää oven kii, mää meen kauneusunille ja nousen siältä vasta, ku äippä avaa oven tai vaihtoehtosesti joskus hiukka ennen sitä. P-täti ei siis saanu musta seuraa päivisi.

Iltasi, kummää olisi halunnu seuraa, ni nää jynssäs mun piha-aitaa. Musta sais purkaa koko sen 40 metriä (kuulemma sitä on sevverta, ne laski), jotta mää pääsisi vahtii oikeen kunnolla. Nymmää en nää täältä juuri mitää. No sitte kummää aattelin olla avuks ja vähä harventaa noita puskia, ni eiku huutoo tuli. Ja kummää sitte aatteli, et revimpä semmosen muavihärveli maasta yhtä puskaa kiusaamasta, ni huutoo tuli siitäki. Ihan ihme meininkiä.

Mut äkiliiros ei tullu huutoo, siä oli ihan jees, paitti meikää vähä väsytti ja mahaki oli täys. Tarjolla oli vaa niitä viimeviikkosia maksanpaloja, piäntä rajaa! Kaipaisin HIAMAN panostusta, mää kai se siä niitä HYPPYjä ja LÄPIä ja PUAMIa liirän