Huh, kotona! Me oltiin emännän kanssa etelänmatkalla, ihan Epsoossa. Oli tosi kivaa. A-täti ja I-setä on ihan huippuja ja niitten kanssa on aina hauskaa.

Mä sain pitkästä aikaa kokeilla vähä äkilityä. Iltalenkillä I-setä ohjas mut muutaman kerran A-esteelle ja hypylle, ennenku emäntä ehti kissaa sanoo. Se olis kummiski kieltäny. I ihmetteli, miks mä A:n alastulon jälkeen menin haisteleen sen kättä. Niillä ei itellä oo koiraa, joten ne ei tiä, et me saadaan yleensä namia, ku me tehdään jotain vaiks äkilityä. Mut oli kyllä kivaa, vaikka homma jäiki pariin A:n kiipeemiseen ja hyppyyn. Emäntä sais kyllä viedä mua äkilitykentille, mä en oo vuoteen päässy kokeileen sitä touhua kunnolla! Olisko mitään tehdä sellanen uudenvuodenlupaus, et veisit mut? Lupaan ottaa vähän iisimmin...

Se täytyy viä kertoo, et parsonia parempaa navikaattoria ei olekkaan. Emäntä, maalainen ku on, lähti kotimatkalle väärään suuntaan Kehää. Mä aloin vinkua henkeni hädässä boksissa, että "ei Turkkuseen", mut emäntä ei heti kuunnellu. No, kyllä se suht nopeesti hokas, et väärä suunta ja mä sain loppumatkan levätä hiljaa. Mut niin kauan piti vinkua, et se tajus.