Jippii, määki saan sanoo täällä jotain! Aina vaan äippä toimii kirjurina tai sitte Mimmi saa kirjottaa ite  Aina piänin joutuu oleen vika…

Mitäs mulle kuuluu? Ainaski viikolloppuna oli aikas kiva, kumme päästii Mimpsun kans ihan kaksistee mummolaa. Me ei oltuka ennen kai oltu siä ilman äippää. Mut ei me keretty äippää kaipaan, kumme tehtiin papan kans kaikkee kivaa  Äitiki huomas sitte myähemmi, kumme oltii korjattu autoo ja oli muka vähä pikee seljässä meikällä. Tottakai tyämiehen pitää siltä näyttää!
Yks juttu on, mistä äippä ei oikeen tykkää on se, että meikä ulvoo (nimensä mukasesti) epämiähekkäästi aika paljo  Mää ulvon, jos äippä jättää mut töitten jälkee Mimmin kans kaksin. Mää ulvon, jos äippä ja Mimmi jättää mut yksin. Ja mää ulvon, jos pappa lähtee maalla ja jättää mut mummon ja Mimmin kans. Ja mun ulvonta onkin oikeen kunnon ulvontaa, eikä mitää piipitystä  Se alkaa ulvontaosiolla, jatkuu hysteerisellä haukulla ja sitten nää kaks osioo miksaantuu kivaan kakofoniaan.. Ja tätä voi kestää 15 min tai enempiki, ihan siittä riippuen, kavvanko mut kehrataan jättää. Äippä on puhunu jostain sitruunapannasta, oiskohan se hyvää  Ja on se puhunu jostain viarotuksestaki, että mää ja Mimpsu oltas eri osotteis jonkin aikaa. Hui.
Oommää nähny joitain kavereitaki. Piänet valkoset on alkanu kokoontuu meitin kylällä, ku noilla kaksjalkasilla on joku ihme siipiattiktio? Emmää tiä, mitä se tarkottaa  Mut usein torstaisi meitä on iso liuta tua kylällä ja sillon on aika mahtavaa! Mää tykkään erityisesti henkata isojen poikien, Jaskan ja Arskan, kans, mut se Jaska on alkanu kattoo mua vähä vinoo. Ja sitte siä on käyny joskus myäs yks ihana naine: Liina  Sille mää näytän mun seikitpeipi-lannevatkausliikettä.
Yks päivä mää näin pitkästä aikaa Tarmoo – isoomustaa – me oltiin nääs mettässä juaksemas. Ne Eetu ja Tarmo on tosi kivoja tyyppejä, vaikka ne joskus hautaaki meikän lumipenkkaan
Sitte mää oon käyttäny äippää koulus. Siältä se sai ihme tyylin kuskata meitä lenkillä. Nääsku ennen me mentiin sillain, et mää ja Mimpsu tehtiin äipälle tiätä ja tarkastettii, et oli ookoo kulkee. Haisteltii kaikki hajut ja sinkoiltii (äipän termein) sinnetänne ja äippä tuli perässä minkä kerkes. Se homma oli hianoo, mut otti kiältämättä vähä kurkumpäälle. Nytte meillon eri järkkä: äippä menee erellä ja me jourutaa tuleen sen peräs. Jos koittaa ohi, ni äippä pistää kären etee ja sanoo jotain outoo. Sillon on parempi jäärä hännille. En tiä kavvanko tämmöne hölmöys jatkuu, toivottavasti päästää kohta taas vanhaam mallii.
Oltii eilenki siä koulus. Mää en ny jaksanu paljo muuta istuu äipän viäres ja tuijottaa sitä, mistä se oli tyytyväine. Me harjoteltii tota samaa lakeijakävelyä, eka yksin ja sit koko porukka yhtä aikaa. Sitte toiset seiso ja yks aina äippänsä kans tepasteli siinä toisten ympärillä. Sitte harjoteltii pönötystä ja istumista. Ihme tyylillä. Meinaa pönötys oli sitä, et eka äippä leikitti, sitte se lähti kävelee sua kohti nii, että sää jourut peruuttaa ja sitte yhtäkkii se pysähtyy vauhrista ja sillo piti alkaa pönöttää. Siittä sai namia
Istuminenki tehtii samallai eli leikki – liike – istu – palkka. Mää ny osaan noi jutut muuteski. Lopuks viä juastii äipän tykö pihan toiselle reunalle ja leikittii sen kans. Kivaa! Karmeeta oli, et mää jouruin eka kertaa kunnon samppoopesulle eile  Tarmo meinaa teki tosi törkeesti mettäs, ku se nosti koipensa just sillo, kummää olin siinä jotai tutkimas ja meikä kastu aika totaalisesti.. Pesu oli pikkase inhottavaa, sen jälkee piti juasta ympäri kämppää ja kiäriä joka ikisellä matolla ja sohvalla ja tualilla.
- Mara -