Tänään olimme toistamiseen Marjutin ja Riitan opissa muistelemassa agilityn alkeita. Viime kerrasta Mimmi kertoikin itse, mutta nyt saa emäntä suunvuoron

Treeneissä kerrattiin viime kerralla opittua eli hyppyä ja putkea. Tarkoitus oli saada koira jo oma-aloitteisesti etenemään hypylle. Tätä autettiin siten, että Marjut oli namikipon kanssa esteen takana, kun ohjaaja lähetti koiraa hypylle. Ensin tehtiin yhtä hyppyä kerralla, sitten kahta. Mimmi oli aluksi ihan väsähtänyt eikä namit maistuneet, vaikka mukana oli taas herkku-maksaa. Leluna oli mukana vain Kong Wubba, jonka avulla Mimmi saatiinkin vähän enemmän vireeseen. Kaksi perättäistä hyppyä oli tällä kertaa aika vaikea, Mimmi hakeutui luokseni aina ekan hypyn jälkeen. Taisi meillä joku kerta onnistuakin.

Sitten otettiin hyppyä ja putkea. Mimmi menee LÄPI kyllä melko varmasti, mutta kaksi hyppyä ja LÄPI tuotti tällä kertaa vaikeuksia. Niimpä tehtiinkin onnistuneesti yksi hyppy ja LÄPI, jotta jäi hyvä fiilis. Aika paljon kyllä tahkottiin nyt hyppyjä eikä Mimmi ollut ihan niin hyvin mukana kuin viimeksi. Namit ei kiinnostaneet ja lelukin oli vähän niin ja näin. Toisaalta meni vähän överiksi, toisaalta ei sitten kiinnostanutkaan. No, katsotaan, mitä keksin ensi kerraksi

Lopuksi harjoittelimme puomia. Mimmin kanssa otimme saman linjan kuin aikanaan YLÖKKin agialkeissa, eli nami odottaa pinnan päällä maassa kontaktin jälkeen ja koiran pitää siis ottaa palkka pinnalta takajalat kontaktilla. Meillä käsky kontaktille oli aikanaan OTA ja sitä samaa käytin nytkin. Esteen käsky on meillä PUOMI. Marjut vei Mimmiä puomin toiselta puolen hihnassa ja minä juoksin toisella puolella ja annoin nameja pinnalle. Mimmi muisti tämän jutun selvästi, sillä se oli hienosti takajalat kontaktilla ja söi naminsa. Ja oikein juoksi puomin läpi. Hienoa!

Treeneissä ei tällä kertaa ehditty muuta ja olihan sitä jo tässäkin. Pitäisi tässä viikon aikana ehtiä vähän treenata paikallaoloa ja ihan leikkimistäkin Mimmin kanssa, kunhan nyt keksisin ne superhyperpalkat agilityä varten. Kätevää olisi hankkia tuplat samanlaista lelua, jotta voisi helpommin antaa lelun Mimmille kentälle, kun sen saisi joskus takaisinkin tarjoamalla identtistä yksilöä... Pääasiassa olisi kuitenkin tarkoitus palkata namilla, ettei mene liian säheltämiseksi, mutta jos ei namit maistu, niin silloin on pakko olla myös lelut takataskussa

Itsellä on syttynyt taas pieni kipinä lajia kohtaan. Kipinä, joka aikanaan sammui alkeiskurssin jälkeen varmaan osin senkin takia, etten tuntenut vielä tarpeeksi hyvin koiraani enkä ymmärtänyt muutenkaan koirankouluttamisesta juuri mitään. Vuosien saatossa sitä on pikkuisen oppinut molemmista ja ehkä ikäkin on (sekä mulla että Mimmillä ) tehnyt sen, että ainakin yritämme ottaa nämä harrasteet huumorilla ja vähemmän ryppyotsaisesti. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa yhdessä! Oli laji sitten mikä hyvänsä.